Firma kuin firma pyrkii esittämään meille parhaat kasvonsa. Yritykset haluavat olla luotettavia, viihdyttäviä, rakastettavia – kuin ystäviämme. Vai haluavatko? Ja haluammeko mekään tätä?

Aikana, jolloin pelkällä internetyhteydellä ja mobiililaitteella on mahdollista olla mielipidevaikuttaja tai someguru, korostuu osaaminen. Kuka tahansa osaa väkertää Instagram-päivityksiä, mutta kaikista ei tule somejulkkiksia.

Asiantuntijuus ja viestintä ovat työtä spekulatiivisen tulevaisuuden parissa. Laajoihin kansanjoukkoihin vetoava asiantuntijuus on kykyä puhutella ihmisten tarvetta tulla nähdyksi paremman tulevaisuuden rakentajina

”Pahinta markkinoinnissa on näkymättömyys”, sanoo Casey Neistat, maailmankuulu yhdysvaltalainen tubettaja ja videotuottaja.

Joka joulu, pääsiäinen, juhannus, itsenäisyyspäivä ja nyt vappu, on firman sometiimillä sama päänsärky: mitä tyylikästä ja fiksua sinne kanavaan laittaisi?

Olen päättänyt olla koskaan tekemättä sähkösopimusta tietyn suomalaisen sähköyhtiön kanssa. Vaikka hinta olisi kohdallaan ja tuotanto mitä ekologisinta, ei mikään hyöty tule voittamaan sitä ärsytyksen määrää mitä kohtasin, kun kyseisen

Erilaisista someohjeista ja työntekijälähettilyysohjelmista puhutaan paljon. Yrityksissä mietitään, miten henkilöstö saadaan mukaan viestimään. Taikasana tähän on kannustus.

Asiakaslähtöisyys käsitetään helposti väärin. Se ei tarkoita, että kuunnellaan konemaisesti asiakkaan tilaus ja toteutetaan se. Asiakashan ei oikeasti aina edes tiedä, mitä hän haluaa. Tai mitä hän oikeasti tarvitsee.

Yritysten pitäisi ottaa rohkeammin kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Ikävä kyllä, tämäkin on taitolaji ja siinä voi mokata. Tuorein epäonnen soturi on Pepsi.

Mikä on menestyvän johtajan tärkein tehtävä? Entä mitä yhteistä on hyvillä johtajilla ja start-up -yrittäjillä?