Suomessa kasvaa sukupolvi, jolla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa sotaan. Itsenäisyyspäivä tarvitsee tulevaisuudessa uudelleenbrändäyksen, mutta miten?

Ylen toimittaja Salla Vuorikoski on nyt julkaissut pääministerin raivonpurkaukset. Siinä näkyy vihaisen miehen impulsiivinen kynänjälki.

Sosiaalinen media vilisee viestintään turhan ehdottomasti suhtautuvia puritaaneja. Jatkuva ”ei näin” -tikunnokkaan nostelu jarruttaa yhteiskuntamme digitalisaatiota.

Oletko koskaan mennyt kauppaan etsimään tiettyä tuotetta ja myyjä on ehdottanut sinulle jotain ihan muuta? Ihan siihen asti, että on alkanut ärsyttää? Minulle on käynyt näin verkkokaupassa.

Ajatusjohtajuuden rakentamisessa sisäinen viestintä on ulkoista tärkeämpää. Tämän ajatuksen pitäisi olla selvää kuin pläkki, mutta silti se on itsellenikin toden teolla kirkastunut vasta tämän syksyn aikana. Väitän, että järjestys on

Entistä useammat asiat ovat tulevaisuudessa kiinni hyvästä viestinnän suunnittelusta ja varautumisesta sekä uuden viestintäkulttuurin omaksumisesta.

Johdon viestintämyönteisyys on menestyksen elinehto. Viestintäammattilaiset eivät voi tehdä mustaa valkoiseksi, jos sisäinen viestintä ei toimi ja ulkoinen viestintä tuntuu johdosta pakolliselta lisätoiminnolta.

Ihminen on syntyjään tarinankertoja. Tarinointi on tapa selittää maailmaa ja viestiä toistemme kanssa, oli sitten taustavaikuttimena yritys tehdä vaikutus, inspiroida, saada aikaan muutos tai vaikuttaa vastaanottajaan jollain tavoin.

Viestintä on päivittäistä työtä sanojen kanssa. Sanojen ja synonyymien pyörittelyä, etsimistä, vaihtamista ja kokeilua. Koko ala perustuu sanoihin, kirjaimiin, virkkeisiin, lauseisiin ja metaforiin. Sanoilla on niistä kaikista eniten merkitystä.

Viestinnän opiskelijat Helsingin yliopistosta tutustuivat Ahjon arkeen yrityssafarilla neljän päivän verran. Media ry:n opiskelijat perehtyivät erityisesti kriisiviestintään ja myös haastattelivat Maija Hakalaa aiheesta. Tässä heidän kirjoituksensa siitä, mitä kuuluu kriisiviestinnän