Vuosi 2017 alkoi lakupiippukohulla. Lehtien otsikot julistivat, että tupakkalaista johtuen lakupiippua ostettaessa on vastedes todistettava henkilöllisyys. Pian some olikin jo täynnä aihetta käsitteleviä meemejä ja vitsejä.

Asia kääntyikin päälaelleen, kun Valviralta ilmoitettiin, ettei lakupiippua ole määritetty K18-tuotteeksi, vaan kyseessä oli uutisankka. Media punastui, sillä taustatyö oli jäänyt tekemättä ja juttua monistettiin ilman lähteiden tarkistusta. Myös meemien jakajat ja vitsien kirjoittelijat nolostuivat – mihin jäikään medialukutaito ja lähdekritiikki? Herää kysymys: miksi me kerta toisensa jälkeen uskomme sokeasti lehdistön sanoihin?

Tämä ei kuitenkaan ole yllättävää; Suomi on nimittäin ainakin toistaiseksi lehdistönvapauden kärkimaa (odotamme innolla Juha Sipilän viimeaikaisten toimien vaikutusta). Reuters-instituutin tekemän kyselyn mukaan suurin osa meistä (65 %) luottaa lehdistöön ja sen uutisiin. Suomalaiset ovat medialukutaidon suhteen lapsenkengissä, koska emme ole aiemmin kokeneet tarvitsevamme sitä. Menneisyydessä uutisiin pystyikin kenties luottamaan enemmän, mutta tänä päivänä medialukutaitoa tarvitaan enenevissä määrin, sillä lehdistön toiminnan tärkeysjärjestys on muuttunut totuudenmukaisuudesta nopeuteen: ensimmäinen kerää kirsikat kakun päältä, muille jäävät vain roippeet.

Sen lisäksi, että medialukutaitoa on petrattava, on kansalaisten myös osattava kritisoida mediaa. Tälläkin kertaa lehdistö pääsi kuin koira veräjästä, eikä sormille tullut edes näpäytystä. Mikäli emme hoida velvollisuuttamme median vahtikoirina (edes silloin, kun kyseessä on niinkin pieni aihe kuin lakupiippu), voi kärjistetysti sanoa, että löydämme pian itsemme Denzel Washingtonin kuvailemasta yhteiskunnasta: ”If you don’t read the newspapers, you’re uninformed. If you do read them, you’re misinformed”.