Monessa organisaatiossa sisäinen viestintä on edelleen yksisuuntaista tiedottamista sen sijaan, että ruokittaisiin avointa keskustelua. Toimiva vuorovaikutus on välttämätöntä yrityksille, jotka haluavat menestyä.
Viime viikolla kuulimme uutisia siitä, että Suomi lanseeraa ensimmäisenä maailmassa omat emojit. Sanotaan, että emojit lisäävät viestiemme tunnetta. Ne eivät kuitenkaan voi yksinään korvata sitä, että joku omin sanoin kertoo,
Oma idea tai mielipide on usein kaikista paras ja arvokkain. Ilman perusteluja mullistavinkin viesti tai ajatus on kuitenkin hyödytön, mikäli sen merkitys ja hyödyt eivät avaudu muille.
Vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa on kansalaistiedotuksen ytimessä. Julkishallinnon on mentävä sinne, missä kansalaisetkin ovat. Heidän palvelemisensa edellyttää aitoa keskustelua, ja some kutsuu avoimeen vuoropuheluun.
Arvostaminen on kirjattu useimpien yritysten arvoihin. Mutta onko se vain kauniita ajatuksia tai tunne syvällä sisimmässä? Miten arvostaminen näkyy käytännössä?
Sosiaalisen median ja internetin loputtomaan virtaan liittyy joka sekunti tuhansia uusia ääniä. Televisioruutuun mahtuu yksi kasvo kerrallaan.
Visuaalinen viestintä on verbaalista huomattavasti tehokkaampaa. Etenkin silloin, kun jotain voi mennä pieleen.
Tahtotila, prosessi ja asiakasrajapinta. Kuulostaako tutulta? Näitä termejä on saatettu viljellä sinunkin työpaikallasi.
Aiemmin urheiluviestintä kosketti vain lajiharrastajia. Nyt niin urheilu- kuin yritysmaailmassakin pyritään pintaa syvemmälle ja löytämään laajempi kuulijakunta. Pelkkä tuloksista viestiminen tai logonäkyvyys ei riitä, vaan huomiota pyritään saamaan tarinallistamisen avulla.
Ammattilaisjalkapalloa pidetään kovana ja raakana maailmana, jossa pelaajiksi kutsutut ylipalkatut egoistit ja ahneet agentit pyörittävät show’ta. Kaiken tämän keskellä valmentajat yrittävät rakentaa voittavan joukkueen sekä pitää fanit, pelaajat ja seurajohdon