Sosiaalisen median ja internetin loputtomaan virtaan liittyy joka sekunti tuhansia uusia ääniä. Televisioruutuun mahtuu yksi kasvo kerrallaan.

Visuaalinen viestintä on verbaalista huomattavasti tehokkaampaa. Etenkin silloin, kun jotain voi mennä pieleen.

Tahtotila, prosessi ja asiakas­rajapinta. Kuulostaako tutulta? Näitä termejä on saatettu viljellä sinunkin työpaikallasi.

Aiemmin urheiluviestintä kosketti vain lajiharrastajia. Nyt niin urheilu- kuin yritysmaailmassakin pyritään pintaa syvemmälle ja löytämään laajempi kuulijakunta. Pelkkä tuloksista viestiminen tai logonäkyvyys ei riitä, vaan huomiota pyritään saamaan tarinallistamisen avulla.

Ammattilaisjalkapalloa pidetään kovana ja raakana maailmana, jossa pelaajiksi kutsutut ylipalkatut egoistit ja ahneet agentit pyörittävät show’ta. Kaiken tämän keskellä valmentajat yrittävät rakentaa voittavan joukkueen sekä pitää fanit, pelaajat ja seurajohdon

Tyhmyys on tietyllä tapaa tabu. Kenelläpä ei olisi kerrottavana sellaisia tarinoita, joissa tapahtumat ovat saaneet alkunsa hölmöistä oivalluksista ja sittemmin kasvaneet legendoiksi.

Puhumme usein niin tosi- kuin virtuaalielämässäkin oikeudesta, kohtuudesta ja niiden toteutumisesta. Sosiaalinen media tuo meidät toisinaan liian lähelle, jotta osaisimme sietää toisiamme, antaa anteeksi ja antaa oikeuden ja kohtuuden toteutua.

Kuluneella viikolla Suomessa on käyty vilkasta keskustelua monikulttuurisuudesta. Tai siis oikeastaan siitä, mitä kansanedustaja Olli Immonen (ps) kirjoitti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (niinpä!) Facebook-sivullaan ja liittyikö se Norjan neljän

Nykyään kilpailu asiakkaista ja heidän huomiostaan on kovaa. Miten tarjota tapahtumassa vierailijoille vuorovaikutusta ja messuelämyksiä ilman, että viestintä katoaa viestitulvaan?

Kesällä monissa yrityksissä lomaillaan ja kesätoimittajat etsivät epätoivoisesti uutisoitavaa. Tilaisuutta päästä mediassa läpi vähän kevyemmillä aiheilla kannattaa ehdottomasti hyödyntää.