Perimmäiset syyt epäonnistuneeseen henkilöstöjohtamiseen juontavat juurensa kahteen teemaan: johtamiseen ja työn merkityksen puutteeseen. No, miten henkilökunta sitten saadaan tekemään sitä, mitä johtaja sanoo?

Itseohjautuvuus ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin. Varsinkin muutoksissa, kuten asiakaslähtöiseksi muuttuminen, nopea digitalisoituminen tai yt-neuvottelut, vahva johtajuus ja esimiestyö vastaavat paremmin odotuksia. Muutosta pitää johtaa.

Työn merkityksellisyys on pohdituttanut minua tänä(kin) kesänä. Mitä minun pitäisi tällä elämällä tehdä ja mihin käyttää aikaa? Mikä merkitys on työlläni? Teenkö oikeita asioita? Voinko parantaa maailmaa viestintäkonsulttina?

Koin tämän kesän SuomiAreenassa pienen shokin, eikä se johtunut vain helteistä. Teknologiayritykset kunnostautuivat puhumalla terveydenhoidon tulevaisuudesta tuhdin argumentein ja rohkein esimerkein.

Suhtaudun työhöni intohimoisesti ja nautin siitä paljon. En ole kuitenkaan koskaan ollut näin loman tarpeessa.

Rohkeus ei ole helppoa, mutta se kannattaa – oli organisaatio millainen tahansa.

Uskon, että ydinsodan jälkeen maailmassa on varmuudella jäljellä kaksi asiaa: torakat ja itseään toistava jankkaus sananvapaudesta vailla aikuisten ihmisten vastuita.

Suurelle osalle tämä on se viikko, jolloin pitkä kesäloma vihdoin alkaa. Moni kuitenkin lomailee vasta myöhemmin. Kun Suomi hiljenee, mitä töissä kannattaa tehdä saadakseen täyden hyödyn?

Voitko kuvitella itsesi 15-vuotiaana juttelemassa kavereidesi kanssa tulevaisuuden energiamuodoista tai ratkaisusta merten saastelauttojen puhdistamiseen? Usko tai älä, nämä ovat asioita, joita yläasteikäiset nyt puivat.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen yritettiin kolmetoista pitkää vuotta löytää täydellistä ratkaisua. Se ei onnistu, sillä sote on pirullinen ongelma.