Mitä näillä kahdella sitten on tekemistä toistensa kanssa? Minäpä selitän.
Työntekijälähettilyyttä (engl. employee advocacy) alettiin nopeasti karsastamaan niin sanana kuin konseptina. Se tuo mieleen järjestelmällisen tekemisen, jossa organisaatio alkaa vaatia jäseniltään ilmaista mainostusta. Jokaisen työntekijän mieleen ängetään yrityksestä kertovia kivoja ja kauniita sanoja, koska “meillä on nyt tämä työntekijälähettilyys”.
Kuvitelmassamme korulauseet sitten lentelevät ja roiskahtelevat työntekijän aivokopasta tapaamisissa, tilaisuuksissa ja somessa. Seuraavaksi näille superlatiiveille altistuvat sivulliset luulevat kuulevansa aitoja kehuja ja kuin taikaiskusta alkavat ostaa lisää juuri tältä firmalta. Työntekijälähettiläs ei itse sanoihinsa usko, mutta kun pomo käski suitsuttaa.
Melkoisen ihmisiä aliarvioiva metodi, eikö? Iso könttä pahaa karmaa näin toimiville.
Lähettiläs kasvaa kokemuksesta, ei päinvastoin
Toimiva työntekijälähettilyys ei ole syy vaan seuraus. Sitä pitää lakata ajattelemasta projektina, jossa raksitamme suunnitelman ruudut ja odotamme menestystä.
Feikki työntekijälähettiläs on sätkynukke, joka pöhisee, koska käskettiin pöhisemään. Aito työntekijälähettiläs on joku, joka pitää työstään ja käy siitä mielellään keskustelua. Feikkejä voi tehdä käskemällä; aitoja syntyy vain luomalla olosuhteet, joissa ihmiset voivat nauttia tehtävistään ja kertoa siitä. Toisin sanoen: on luotava mahtava työntekijäkokemus.
Saat hyvää karmaa, kun keskityt tekemään firmastasi paikan, jossa ihmisillä on hyvä olla ja jossa he saavat jakaa ajatuksiaan ja ideoitaan. Jos pelkäät, ettei moinen luo suoraa lisämyyntiä, muista ettei se olekaan sen perustarkoitus. Se ei ole tehokasta; se on oikein.
Ajattele työntekijöitäsi, älä euroja
Olin mukana kirjoittamassa äskettäin julkaisemaamme pamflettia työntekijälähettilyydestä. Keskustelimme paljon siitä, miten työntekijäkokemus kääntyy lähettilyydeksi ja se hyödyksi. Onko olemassa tapaa varmistaa, että hyvä fiilis näkyy lopulta taloudellisessa tuloksessa?
Oma vastaukseni on: ei välttämättä, mutta luo silti se avoin ja keskusteleva työympäristö. Näemme nimittäin herkästi sen feikin, “tehokkaan” työntekijälähettilään läpi: väkinäistä jenkkihymyä irvistävä ja kuun taivaalta lupaava ihminen ei vakuuta.
Vilpittömyys taas säteilee aidosti työhönsä uskovasta asiantuntijasta. Häneltä saatamme jotain ostaakin, vaikkei hän koko ajan kaupustelisikaan – tai pikemminkin juuri siksi.
Karman laki täsmää tässäkin. Voit usuttaa firmasi väkeä toistelemaan käsikirjoitettuja kehuja, jotka todennäköisesti ajavatkin asiakkaasi pois. Tai voit parantaa työntekijöidesi päivittäistä kokemusta, koska se on oikein ja saatat yllättyä iloisesti siitä, että se palkitsee ajan saatossa yrityksesikin.
