Kyseessä on täysin turha ja itse aiheutettu kriisi, jota neuvonantajat saavat selvitellä.  Työlistalle tuli lehdistötilaisuuden järjestäminen pikapikaa ja eduskunnan kurmootukseen valmistautuminen sekä toimittajien kyselytulva.

Itse aiheutetut viestintäkriisit ovat omatekemien solmujen selvittelyä. Yleensä selittely upottaa vain syvemmälle suohon. Suo siellä, vetelä täällä.

Sipilän viestintäosaamisessa on toivomisen varaa

Raivoisat sähköpostit osoittavat, että Sipilän viestintäosaamisessa on toivomisen varaa. Hän käyttäytyy kuin kuka tahansa Facebookissa riehuva peruspulliainen.

Sipilä kieltäytyi kommentoimasta Vuorikosken juttuun mitään. Lähtökohtaisesti jokaisella on toki oikeus päättää antaako haastattelun vai ei. Tässä(kin) tapauksessa haastattelu olisi kannattanut antaa, mutta vasta hyvin nukutun yön jälkeen. Pitkän ja raskaan työpäivän päätteeksi ei olisi kannattanut lähteä ojentamaan toimittajaa.

Mitä Sipilä voi oppia?

• Älä provosoidu. Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun kiukku tulee ulos suusta tai – vielä pahempaa – kirjallisena.
• Älä lähde riitelemään toimittajan kanssa. Siinä häviää aina. Vaikka olisit pääministeri. Toimittajan tekemän jutun tai – ja vielä pahempaa – toimittajan haukkuminen on katastrofimoka. Se aiheuttaa vain jatkojutun.
• Älä lähetä viestejä kiukuspäissäsi. Pääministerin asemassa olevan henkilön viestit voidaan julkaista. Pääministeri tai muu julkisuuden henkilö ei nauti samanlaista yksityisyyden suojaa kuin tavallinen talliainen.
• Älä ryhdy mediaksi. Kansalaisilta saamiasi yksityisviestejä ei kannata välittää toimittajalle.
• Tunnusta tosiasiat, pahoittele, opi ja katso tulevaisuuteen. Perushyvä käyttäytymissääntö on asettua kansalaisen/kuulijan asemaan. Mitä kuulija haluaa kuulla? Turha ylpeys ja oman kunnian puolustaminen kannattaa unohtaa, jos on tehnyt julkisuusmokan. ”Minä olen oikeassa” –asenteella ei pitkälle pötki.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Viestijät-blogissa 2.12.2016.