“Vallankumous syö lapsensa”, sanoi kirjailija Georg Büchner aikoinaan. Jos Büchner olisi elänyt somen aikakaudella, hän olisi lisännyt ruokalistalle todennäköisesti aikuiset, vanhukset, päättäjät ja asiantuntijat.

Facebook alkoi mullistaa ihmisten välistä yhteydenpitoa ja viestintää vuosituhannen alkupuolella. Lukuisat sosiaalisen median kanavat ovat sittemmin kasvaneet osaksi arkipäiväämme. Nyt kuitenkin voimme mullistuksen sijaan jo puhua myös viestinnän vääristymästä. Some alkaa täyttyä riitapukareista, ääriajattelusta ja valeuutisista.

Toisin sanoen, some toteuttaa kiihtyvällä vauhdilla vapaan ja valvomattoman internetin perustaipumusta: muutoin järkevistä ihmisistä tulee kamalia persläpiä, kun he saavat periaatteessa rajattoman yleisön ja anonymiteetin suojan. Edes anonymiteettia ei enää monesti tarvita, koska ihmiset uskovat näkemykseensä niin vankasti eivätkä epäile kuuluttaa sitä Twitterissä, Facebook-seinällään tai YouTube-kanavallaan.

Kohta videoihinkaan ei voi luottaa

Mitä enemmän pahantahtoista asennetta sosiaalisessa mediassa liikkuu, sitä enemmän siellä myös alkaa liikkua vastuuttomia lausuntoja, vihanlietsontaa ja valheita. Ennen nämä ilmiöt pysyttelivät valtavirran ulkopuolella, mutta nyt ne alkavat pyrkiä pinnalle.

Teknologian kehittyminen syventää ongelmaa. Niin sanotut deepfake-videot, joissa kohde lavastetaan kehittyneellä koneoppimisella ja videoteknologialla sanomaan jotain, mitä he eivät koskaan sanoneet, ovat vielä karkeahkoja. Ne tunnistaa usein väärennöksiksi paljaalla silmälläkin. Mutta mitä enemmän aikaa ja taitoa feikkivideon tekijöillä on, sitä hankalammaksi toden ja tarun erottaminen muodostuu. Ja mihin kehitys johtaa vuosien varrella?

Vielä huolestuttavampaa on, että deepfake-videon luomiseen ei tarvita edes huipputeknologiaa. Joskus tavallinen editointiohjelma ja ripaus luovuutta riittää, kuten amerikkalaispoliitikko Nancy Pelosin tuore tapaus osoittaa. Pelosista alettiin levittää somessa hitusen muokattua videota, joka sai hänen puheensa kuulostamaan sammaltavalta. Kärjistyneessä ilmapiirissä huijaus menee läpi, koska on yleisö, joka haluaa uskoa sen.

Facebook rajoitti Pelosi-huijausvideon näkyvyyttä, mutta ei poistanut sitä, koska halusi antaa käyttäjien itse arvioida sisältöä. Ajatus nojaa sananvapauteen ja on tavallaan ymmärrettävä, mutta kuulostaa hassulta kun yrityksen edustaja sanoo perään Facebookin haluavan tarjota käyttäjilleen ”tarkkaa tietoa”. On melko mahdoton tehtävä antaa sekä kaikkien kukkien ja rikkaruohojen kukkia että olla samaan aikaan uskottavien uutisten ja tiedon kanava.

Zuckerbergin ja kumppaneiden tarttis tehdä jotain

Massamediat ovat selvinneet muutoksista kautta historiansa melko ehjin nahoin. Radio, sanomalehdet ja lineaarinen televisio ovat edelleen voimissaan, vaikka ne olisivat kehittyneillä markkinoilla korvattavissa verkkoversioilla. Sääntely ja vastuulliset omistajatahot ovat asettaneet raamit, jotka ovat auttaneet medioita säilyttämään yleisen luottamuksensa.

Sosiaalinen media on vielä nuori ilmiö, mutta koko ajan käy selvemmäksi, että se tarvitsee sääntelyä ja vastuullisempaa omistajuutta. Vallankumouksellinen idea alkaa napostella lapsiaan, koska kukaan ei tunnu haluavan olla puikoissa ja jakaa tervettä kuria.

Some ei ole menetetty tapaus. Negatiiviset ilmiöt eivät ole vielä voimistuneet kaikkialla maailmassa ja jokainen meistä voi tukea positiivisempaa kehitystä. Se on välillä raskasta, mutta sosiaalista mediaa voi oppia lukemaan ja ryönästä kulkemaan läpi tahriintumatta liikaa, kun muistaa muutaman asian:

  1. Tunnista ja sivuuta trollit. He yrittävät horjuttaa vastakkaisia mielipiteitä, ujuttaa paheksuttavat näkemykset Overtonin ikkunan läpi eli tehdä niistä hyväksyttäviä keskustelunaiheita, ja sotkea hyödyllisen dialogin.
  2. Jos jokin on liian hyvää tai pahaa ollakseen totta, se tuskin on totta. Ole terveen mediakriittinen myös somessa ja mieti kahdesti, ennen kuin jaat jotain.
  3. Joskus voi vain antaa olla. Vahvan asenteelliset viestit ovat usein merkki siitä, että osapuolen kanssa on turha väitellä: se todennäköisesti vain syventää erimielisyyttä.
  4. Kukaan ei ole ansainnut uhkauksia tai törkeyksiä. Älä alennu niihin äläkä kannusta niihin. Tue ja tsemppaa niiden kohteeksi joutuneita. Vaatii hieman rohkeutta avata suunsa ja sanoa kannustava sana, mutta yritä edes ja tee niin ainakin joskus.
  5. Noudata kohtia 1-4, olitpa yksityishenkilö, yritys, järjestö tai bittiavaruuden halki kirmaileva kissanpentu. Hyvä periaate on, että jos some on yhteinen olohuoneemme, meidän on myös pidettävä siitä huolta yhdessä. Mitä enemmän sinulla tai organisaatiollasi on valtaa, sitä suurempi moraalinen vastuu.

Lohdutukseksi voin sanoa myös, että kukaan ei ole täydellinen ja olen itsekin lipsunut sometuksen parhaista periaatteista joskus. Virheitä sattuu, mutta niistä pitää vain pyrkiä oppimaan, jos haluamme pysyä voitolla.

Jos haluat kuulla lisää sosiaalisen median kehityssuunnista ja miten pärjätä siellä paremmin, ota yhteyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *