Taidan hakea kupposen kahvia ennen kuin aloitan raporttien kasaamisen. Työpöytääkin voisi ensin siistiä. Tekstin deadline on ensi viikolla, mutta aloitan sen huomenna virkeämmillä aivoilla. Kuulostaako tutulta?

Lähes jokainen lykkää joskus asioita, vaikka moni tiedostaa hoitamattomien tehtävien kummittelevan epämiellyttävästi takaraivossa. Erityisesti opiskelijoille ilmiö on tuttu, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa jopa 95 prosenttia yliopisto-opiskelijoista myönsi viivyttelevänsä opintoihin tarttumisessa ‒ vaikka se aiheuttaakin lisää stressiä ja ahdistusta.

Stressi onkin juuri se, mikä erottaa vitkastelun laiskuudesta: laiskottelu on rentouttavaa, kun taas vetkuttelu ahdistaa ja nostaa entisestään kynnystä tarttua toimeen. Miksi sitten viivyttelemme, vaikka se on myrkkyä ajanhallinnallemme ja vieläpä lisää ahdistustamme?

Vaikean välttely on inhimillistä

Asioiden lykkääminen eli prokrastinaatio johtuu usein siitä, että koemme edessä olevan tehtävän vaikeaksi tai epämiellyttäväksi. Todennäköisimmin vetkutteluun syyllistyy tehtävissä, joiden aikataulu ja rajaus on epämääräinen. Prokrastinaatio on varsin inhimillistä: onhan meidän helpompi tarttua töihin, joista suoriudumme hyvin ja lykätä vaikeampi asia huomiseksi.

Huomasin itse ilmiön tämän kirjoitustehtävän osuessa kohdalle. Olen talon ainoa ei-viestintää tekevä ihminen – mitä sellaista sanottavaa minulla voisi olla, mitä joku viestinnän ammattilainen ei olisi tehnyt jo aiemmin ja paremmin? Tällaisessa tilanteessa houkutus jäädä odottelemaan maagista inspiraatiota pitkäksikin aikaa on suuri.

Taltuta aloittamisen vaikeus

Hyvä uutinen kaikille kanssavitkastelijoille on se, ettei asioiden välttely ole yhteydessä älykkyyteen tai muistiin. Mikä parasta, tätä pahaa tapaa voi suitsia ja opetella hallitsemaan. Tässä muutama vinkki vauhdittamaan työn aloittamista:

  • Siirrä ikävät ennakko-odotukset syrjään ja yritä löytää tehtävän merkitys itsellesi tai työyhteisöllesi.
  • Jaa tehtävä osiin ja laadi niiden toteutukselle realistinen aikataulu. Ensimmäisestä onnistuneesta välitavoitteesta on hyvä jatkaa.
  • Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä, se nostaa riman kohtuuttoman korkealle ja tekee aloittamisen vaikeaksi.
  • Etsi yhteistyökumppani, jonka kanssa voit pallotella ajatuksia, jolta pyytää neuvoa tai joka vain tsemppaa tehtävässä eteenpäin.
  • Keskity tehtävän deadlinen sijaan sen tavoitteeseen ja palkitse itsesi tavoitteen saavuttamisesta.

P.S. Tein kuten neuvoin. Totesin ettei ensimmäinen blogikirjoitukseni ehkä nouse maailmaa kohahduttavaksi ilmiöksi, mutta jostain on aloitettava.

Pyysin konsulttiamme käymään tekstini läpi viestintäammattilaisen silmin ja designeriltamme apua kuvan kanssa. Tulosta alkoi syntyä. Nyt palkitsen itseni leivoskahveilla.

3 kommenttia

  • Olen niin rauhallinen ukkeli, etteivät videopelit saa juuri zeniäni häirittyä. No okei, joskus vaikkapa ajopeleissä yksittäisen ajovirheen takia voittamista jäänyt kilpailu kismittää niin, että pään sisällä kaikuvat Fak! Fak! Fak! -huudot. Ja jos oikein toden teolla harmittaa, lyön sohvatyynyä. Lapsena eli joskus C64- tai Amiga-vuosina hiiliajoitus ei ole tässä riittävän täsmällinen tuli joskus paiskottua ilotikkua. Onneksi Competition Pro Ace -tikkuni oli niin vahvaa tekoa, että vaikka sillä olisi heittänyt Chuck Norrisia, olisi Teksasin rankeriin tullut pipi ja joikkariin ei naarmuakaan.

  • Feministeissä on varmasti paljon sellaisia, jotka kannattavat sukupuolikiintiöitä monissa paikoissa. En kuitenkaan usko, että kovin moni vaatisi sukupuolikiintiöitä esimerkiksi paneeleihin. Käytännön kysymyksissä päädyn selvästi useammin olemaan eri mieltä konservatiiveiksi asemoituvien ihmisten kanssa, mutta en väistämättä vastusta mitenkään verisesti konservatismia. Ajatus että nyt ollaan saavutettu jokin absoluuttinen meritokratia on minusta kuitenkin absurdi. Netissä valtaisan suuri osa feminismiin kohdistuvasta raivosta ei kohdistu suoraan kiintiöiden vaatimiseen, vaan useimmiten raivoa tuntuu herättävän ihan vaan se, että puhutaan rakenteista. professional writing

Kommentointi suljettu.