Tuttu nuori valmistui kauppatieteiden kandidaatiksi Aalto-yliopistosta, pääaineenaan markkinointi. Kandidaatintutkielma keskittyi elintarvikkeiden viestintään ja markkinointiin. Kypsyysnäytteenä piti tehdä tästä työstä mediatiedote. 

“Huh huh, edellisen kerran kirjoitin kunnolla tekstiä suomeksi ylioppilaskirjoituksissa – ja siitä on jo neljä vuotta,” nuori huokasi. Olin hämmentynyt, tähänkö on todella tultu? Hän on valinnut korkeakoulupolukseen aivan tavalliset kauppatieteiden opinnot maan arvostetuimmassa alan opinahjossa. 

Aalto koulii nuorista markkinoinnin opiskelijoista loistavia englanninosaajia, jotka pähkäilevät, pitäisikö gradu kirjoittaa mieluummin amerikanengannilla vai sittenkin brittipainotuksella. Kielitaito on kiistatta etu työelämässä, mutta niin on myös syvällinen kyky ilmaista itseään äidinkielellä.

Silti Suomessa suomen kielen sujuva osaaminen on yhä edelleen viestinnässä menestymisen keskeinen edellytys. Viestiä ei voi kiteyttää, jos ylipäänsä ei osaa ilmaista asioita terävästi. Sanavaraston kapeus tekee kielestä tylsää toistelua.  

Olin toukokuussa seuraamassa Hesarin toimittajien esityksiä Musta laatikko -näytöksessä. Siinä kahdeksan toimittajaa kertoi yhden artikkelinsa tarinana Kansallisteatterin lavalla, 700 kuulijalle. Ihailin toimittajien esiintymistaitoa. He olivat mukaansatempaavia puhujia. Jokainen esitys oli kiehtova monologi, jonka polveilua kuunteli kiinnostuneena. 

Hyvä kirjoittaja ei kuitenkaan ole ollenkaan sama asia kuin hyvä esiintyjä. Mietin, mikä oli Mustan laatikon esiintyjien salaisuus. Totesin, että sen täytyi liittyä kuitenkin heidän kykyynsä käsitellä kieltä. Ensin oli kirjoitettu hyvä teksti, ja sen jälkeen ammattilainen oli ohjannut sen lukemisen niin sujuvaksi, ettei se tuntenut lukemiselta ensinkään. 

Vaikuttava viestintä on taitavaa kielenkäyttöä. Hyväksi kielenkäyttäjäksi voi harjoitella, ja toisaalta me viestinnän ammattilaisetkin kuljemme sen osalta jatkuvaa kehittymisen polkua. Ja vaikka kehittyminen on jatkuva prosessi, yksi asia on varma: hyvän viestinnän ydin on hallittu kieli.

Suomen kielen vaaliminen ja arvostus ei ole pois muiden kielten osaamisesta – kyse ei ole joko-tai -asetelmasta, vaan meidän kaikkien yhteisestä edusta. Kun suomen kieli säilyy vahvana, säilyy myös ajattelun ja ilmaisun voima.