En ole nähnyt vastaavaa kurimuksen kääntämistä niinä 23 vuoden aikana, jolloin olen tehnyt kriisiviestintää ja kriiseihin varautumista. Jotkut jäävät kerran pudottuaan limboon räpiköimään. Moni päätyy tekemään omin voimin kriisiviestintää. Kriisissä kuru ei ole koskaan niin syvä tai pohja niin kova, etteikö ihminen itse voisi sitä kaivaa vielä syvemmäksi.
1. Unohtuikos se arvotyö?
Ensimmäinen kysymys julkisuuskriisin puhjetessa on, mitkä ovat arvomme? Harva tunnistaa yleisesti hyväksytyt arvot, kuten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, omassa arjessaan. Mitä ne tarkoittavat käytännössä? Miten ne toteutuvat? Mitä ajattelet käytännön tasolla?
2. Tunnusta tosiasiat
Nyt tulee kylmät väreet. Nimittäin tässä kohtaa al-Taee noudatti kirjaimellisesti kriisiviestinnän perusperiaatetta: rehellisyys. Hän tunnusti, että a) oli virhe vetkutella, salailla ja toivoa, ettei kukaan huomaisi hänen kirjoituksiaan b) oli oikeasti ajatellut ja kirjoittanut juuri niin, kuin mistä häntä syytetään.
Kiinnittikö kukaan muuten huomiota A-Studion haastattelussa huomiota siihen, mitä ja miten al-Taee vastasi kysymykseen siitä, onko hänellä vielä luurankoja kaapissa? Hän katsoi alas, ajatteli ja empi pitkään. Sen jälkeen hän nosti katseensa ja sanoi: ”Ei ainakaan sellaisia, joista kukaan muu joutuisi maksamaan kuin minä itse. ”
3. Merkitys kirkkaaksi
Sen jälkeen, kun arvotyö on tehty, on aika miettiä kriisiviestinnän päämäärää. Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Mihin me pyrimme selvittäessämme tätä kriisiä? Mitä merkitystä muille ja maailmalle tällä kaikella on?
Hussein al-Taeen vilpittömyys varmasti kiistetään, mutta kukaan muu kuin hän itse ei tiedä onko hän kasvanut, kuten hän sanoo kasvaneensa rauhan neuvottelijaksi, myös arvoissaan.
4. Etäisyys antaa tilaa omalle päämäärälle
Julkisuuskriisissä viestinnän tavoite on saada anteeksianto ja pystyä siirtymään eteenpäin. Tähän käytetään paljon aikaa. Keinona on etäännyttäminen kriisin aiheesta. Mennyt on mennyttä. Myönnetään virheet, rakennetaan yhdessä uudelleen luottamusta ja käännetään katseet tulevaan.
Hussein al-Taee irtisanoutui kaikista niistä ajatuksista, joista häntä syytetään, painotti ajatustensa muuttuneen ja painokkaasti kertoi tekevänsä työtä tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Etäännyttäminen on äärimmäisen vaikeaa, sillä ne asiat, joista haluat eroon, ovat juuri niitä, joista suuri yleisö ja media ovat kiinnostuneita.
Al-Taeen teki loppujen lopuksi palveluksen antisemitismin, homovastaisuuden ja rasismin vastaiselle työlle.
Äärioikeistolaisten liikkeiden nousua Euroopassa on tovin jo ihmetelty, mutta vaarana on, että antisemitismi ja fasismi nousevat ja arkipäiväistyvät entisestään. Tähän uhkaan on pureutunut ruotsalainen toimittaja Lisa Bjurwald kirjassaan Euroopan häpeä: rasistien voittokulku. Siinä painotetaan kuinka tärkeää on, että ympäröivä yhteiskunta reagoi voimakkaasti rasistisiin ja syrjiviin lausuntoihin.
Etäännyttämistä tekee myös CMI, jossa al-Taee työskenteli rauhantyössä. Mutta toimiko CMI oikein? Aluksihan al-Taeen oma työnantaja sanoi olevansa tyytyväinen kansanedustajaksi ponnistaneeseen työntekijäänsä. He ilmaisivat tukensa. Nyt CMI tekee selväksi Twitter-viesteissään poistaneensa al-Taeen nimen sivuiltaan. Tekikö CMI sen minkä se uskoi yleisön heiltä odottavan? Oliko toimintamalli sittenkin juuri se hätäinen ratkaisu mistä Viestinnän eettinen neuvottelukunta puhuu blogissaan Hyvä kriisiviestintä ei ole hätäratkaisuja.
Haluatko perspektiiviä kriisiviestintään Ahjolta? Ota yhteyttä: sari-liia.tonttila@dev.ahjocomms.fi
Päivitys 2.5.2019 klo 14.55: tänään uutisoidun tiedon mukaan al-Taee on ollut viime päivinä sairaalahoidossa ja jää tästä päivästä alkaen sairaslomalle. Tämäkin kertoo kovaa kieltä siitä, kuinka voimillekäyviä kohut voivat niiden kohteelle olla. Terveys on myös kohun keskellä ensisijaista ja toivon al-Taeen pääsevän toipumaan rauhassa.