Tunnustan olevani Berner-fani. Kun on kerran kuullut hänen puhuvan syvälle sieluun saakka, sitä tunnetta ei unohda koskaan. Minuun hän jätti tunnejäljen Valkoisessa Salissa puhuessaan Markkinoinnin, teknologian ja luovuuden liiton viestintätoimistojen vuosijuhlassa. Hän tuntui puhuvan juuri minulle ja minun yrittäjyydestäni.

Johtajalle puheita tärkeämpää on vuorovaikutus. Vuorovaikutustaidot ovat johtajan pääomaa. Niillä johtaja vie tärkeitä asioita monella tasolla eteenpäin. Taitava vuorovaikutus on tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Se vie oikealle polulle ja päämäärään. Se antaa mahdollisuuksia kriisin hetkellä.

Johtoryhmissä ja etenkin politiikan huipulla kommunikaation haasteet nousevat kuplana pintaan aiheuttaen ajoittain valtavat aallot tai myrskyn. Oli se sitten myrsky vesilasissa tai todellinen kriisi, seuraukset voivat olla tuhoisat.

Taitamattomasti tehty vuorovaikutus vie liikaa aikaa ja voimavaroja. Tästä kirjoittavat Hanna Rajalahti ja Pekka Isotalus helmikuussa tulevassa kirjassaan ”Vuorovaikutus johtajan työssä”.

Mitä Berner teki kommunikaation näkökulmasta? Missä meni oikein ja missä olisi mahkuja parantaa?

1. Ole vuorovaikutuksessa ja hae tukea.

Berner on todella kylmäpäinen. Häntä kehutaan myös rohkeaksi. Hän ei pelkää, että pelti kolisee. Bernerin ministeriössä mennään ”Koirat haukkuu – karavaani kulkee” -tyylillä. Politiikassa kuten johtoryhmässäkin pitää jatkuvasti hakea laajasti hyväksyntää ja luoda odotusarvoa eteenpäin vietäville uudistuksille. Muutoksia ei saa rysäyttää kerralla ja yllätyksenä ihmisten eteen.  Jos ei saa oikeiden ihmisten tukea, muutoshankkeella ei ole mahdollisuuksia. Tätä tukeahan Berner hakikin ministerien keskeisillä kuukausittaisilla säännöllisillä liikenneuudistukseen liittyvillä kokouksilla. Miksi sitten meni pieleen? Siellä ei puhuttu oikeasti tärkeimmistä asioista.

2. Mene suoraan kaikkein tärkeimpiin asioihin.

Bernerin ministerikokouksissa kierreltiin monta kuukautta ylätasolla eikä keskusteltu riittävästi kaikkein tärkeimmistä asioista, joihin autovero ilman muuta kuuluu.  Myös hankkeen kaatuminen pitäisi ministeriön tiedotteessa on kärjessä, koska se on kiinnostavin eli tärkein uutinen. Nythän se oli etsittävissä polveilevan tiedotteen keskiosasta.

3. Tunnista vaikuttamisen tasot ja pidä tasoilla olevat vaikuttajat luupissa.

Kommunikaatiossa on tasoja. Eri tasoilla on voitava keskustella. Jos Bernerillä olisi ollut avustaja, myös muiden ministerien avustajat olisi olleet hyvin informoituja, ja heidän olisi ollut halutessaan helppo neuvoa avustamaansa ministeriä uudistuksen taakse.

4. Ole lähtökohtaisesti avoin.

Nyt kun liikennesolmu on tehty ja umpisolmussa,  liikenne- ja viestintäministeriöstä ilmoitettiin, että sekä valtiovarainministeriön ja liikenneministeriön kesken on sovittu, että asiaa ei kommentoida. ”Sumplimme keskenämme”-meininki ei aiheuta muuta kuin nokkakolareita eikä sovi suomalaiseen viestintäkulttuuriin.  ”Avoimuus ei ole vain sana, joka runtataan sopivaan avoimeen kohtaan organisaatiokaaviossa”, sanoi Suomen Kuvalehden toimittaja ja Ylellä Sipilägate-uutisen kirjoittanut toimittaja Salla Vuorikoski.

5. Kerro kaikki kerralla.

Jotta liikenneuudistuksen solmu ei olisi liian yksitotinen, esiin nousee uusia salailuun viittaavia ilmiöitä. Avoimuusperiaatteistaan ylpeä ajatushautomo Demos, otti vastaan LVM:n toimeksiannon, joka oli salainen ja katuu nyt salailua. Sittemmin koko aineisto julkaistiin. Eihän siinä mitään salaista varmaan ollutkaan. Olisiko nyt aika avata koko case kohta kohdalta, ettei median tarvitsisi paljastaan niitä yksitellen. Toisaalta näinhän ruokitaan hyvin mediaa, ja juttua riittää kivasti  varmaan tällekin viikolle.