Ajatusjohtaja ei metsästä maalintekijöitä tai valmenna huippujengiä, vaan rakentaa yhdessä soittavaa ja musiikkia luovaa orkesteria. Nykyaikaisessa työ- ja liike-elämässä korostuu johtajan vastuu koko orkesterin taidoista ja kyvystä soittaa yhdessä muiden kanssa omaa erityistä soitintaan.
Urheilukilpailumentaliteetti näkyy edelleen myös viestinnässä, jossa sorrutaan ylihypetykseen ja tuloskeskeisyyteen sen sijaan, että maltettaisiin etsiä tuoreita ratkaisuja, ajatuksia ja yhteisiä tavoitteita.
Johtajan houkutuksena on keskittyä itseensä
Liikkeenjohdon konsultti Patrick Lencioni kirjoitti aikanaan aivan uudella tavalla johtamiskirjansa The Five Temptations of the CEO. Sain kirjan lainaksi ystävältäni ja ymmärsin pian sen ainutlaatuisuuden.
Lencionin teos ei ollut perinteinen bisneskirja, vaan satu. Se kertoi nuoresta toimitusjohtajasta, joka oli menossa ensimmäiseen hallituksen vuosikatsauskokoukseensa. Hän tiesi epäonnistuvansa, mutta ei tiennyt miksi. Se selvisi hänelle, kun hän sai tietää toimitusjohtajan viidestä houkutuksesta:
- Houkutus valita status tulosten sijaan.
- Houkutus valita suosio vastuunkannon sijaan.
- Houkutus valita varma ratkaisu sen sijaan, että pitäisi kiinni selkeästä visiosta.
- Houkutus valita harmonia konfliktin sijaan.
- Houkutus valita haavoittumattomuus luottamuksen sijaan.
Nämä ovat jokaisen johtajan suurimmat kompastuskivet. Ajatusjohtajaksi halajavan on osattava väistää niitä niin ulkoisessa kuin sisäisessä viestinnässään.
Tehyn rohkean suunnan viestintä ontui
Tehyn kevään 2018 työmarkkinaneuvottelut kertovat hyvin kuplan luomisesta ja johtajan houkutuksista: suosiosta, statuksesta, vision epäonnistuneesta viestinnästä. Työmarkkinaneuvottelujen tulos oli hoitajien kannalta hyvä, mutta odotusarvon ylihypetyksen vuoksi Tehyn jäsenistön parissa kiehui. Miksi näin?
Tehyn tuore puheenjohtaja Millariikka Rytkönen rakensi itselleen ansaa vilkkaalla twiittitehtailulla. Puheenjohtaja tykitti neuvottelujen aikana kerran yhteen twiittiin hashtagin #omasopimus – eli hoitajien tavoiteltu oma työ- ja virkaehtosopimus – huimat 20 kertaa.
Liikaa luvattu ja hypetetty? Ylilyönti? Kyllä ja kyllä. Myös jäsenistö pyysi: twiittaa vähemmän, neuvottele enemmän. Tuore puheenjohtaja pisti arvovaltansa peliin lupaamalla hoitajille oman sopimuksen. Media odotti rähinää liikojen lupausten vuoksi ja sitä myös tuli: jäsenet uhkasivat erota joukoin Tehystä.
Rytkönen pyrki intohimoisesti tavoitteisiinsa ja sytyttämään Tehyn syviä rivejä, mutta kurkotti liian kauas. Hänen ansiokseen voidaan lukea, että hän otti kritiikin vastaan – se voi näkyä jatkossa tarkempana ja maltillisempana viestintänä. Twitter on hyvä kanava, mutta sielläkin on opittava varomaan vauhtisokeutta.
Ajatusjohtaja kuuntelee, ymmärtää ja sopeutuu
Rytkösen viestinnällinen esikuva oli varmasti valtakunnansovittelija Minna Helle, joka otti viestinnässään Twitterin suvereenisti haltuun ja sai siitä myös ojennusta apulaisoikeusasiamieheltä. Odotan innolla hänen huhtikuussa ilmestyvää kirjaansa Järki ja tunteet, joka pureutuu työelämän muutoksen vaatimuksiin. Sosiaaliset kyvyt ovat olleet merkittävä tekijä ennen; nyt ne ovat vielä merkittävämpi.
Uusi työelämä vaatii meiltä sellaisia ominaisuuksia kuin aloitekyky, empatia, sopeutuvaisuus ja suostuttelutaidot. Nämä perustuvat evoluution muovaamaan eloonjäämisen ja sopeutumisen perintöön. Homo sapiens ei muinoin menestynyt aivojensa koon vuoksi; itse asiassa neandertalinihmisen aivot olivat suuremmat kuin meillä. Avainkysymys ei ole iso kapasiteetti, vaan mitä osia siitä oppii käyttämään: tämän päivän työelämässä menestyjän ratkaisevat aivojen tuntevat osat.
Vaikka työpaikalla tarvitaan nyt ja jatkossakin älyä ja taitoa, on muuttuvassa työelämässä tunnetaitojen kurssi vahvassa nousussa. Meidän on tultava toimeen tiimimme, alaistemme, johdon, yhteistyökumppanien ja asiakkaiden kanssa ja ymmärrettävä heidän toiveitaan, pelkojaan ja tarpeitaan.
Ajatusjohtaja tunnistaa tämän. Hän viestii ulospäin ja sisäisesti avoimesti, aktiivisesti ja innostaen, mutta muistan olla realistinen. Hän virittää orkesterinsa soittamaan yhdessä, mutta samalla joukkona omia, erityislaatuisia yksilöitään.
