Visuaalisen tarinankerronnan vaiheita kannattaa kuitenkin tutkia.

Luolamaalaukset olivat aikansa yhteisölle välttämättömiä. Ne kuvasivat maailman järjestystä ja siirsivät tietoa sekä kokemuksia yli sukupolvien. Keskiajan ihminen tunsi liki kirjaimellisesti nahoissaan helvetin liekit. Niin dramaattisia olivat kirkoissa ja freskoissa kuvatut manalat. Muodottomat hirviöt, liekit ja muut kauheudet odottivat synteihin sortunutta ihmistä. Katuvaa taasen odotti taivaallinen paratiisi, joka kuvattiin valon ja autuuden tyyssijaksi. Messun jälkeen teki varmasti mieli elää nuhteettomasti ja kirkon mahtia kunnioittaen, mikä oli tarkoituskin.

1800-luvun Euroopassa yleistynyt historiamaalaus loi kuvan menneisyydestä, usein antiikin loistosta ja draamasta. Tämän rinnalle luotiin tarinoita oman kansakunnan itsenäisyyden oikeuttamiseksi ja omintakeisuuden korostukseksi. Suomessa keskityttiin Kalevalan myyttiseen maailmaan, tärkeimpänä edustajana Akseli Gallen-Kallella. Sammon puolustus -maalauksesta kehittyi kuva suomalaisten taistelusta ulkoista vihollista vastaan.

Vauhti kiihtyy

1800-luvun puolivälistä alkaen valokuva, ja sittemmin elokuva, moninkertaisti visuaalisen tarinankerronnan määrän ja mahdollisuudet. Internet mullistaa maailmaa niitäkin hurjemmalla vauhdilla.

Ajatellaanpa lopuksi klassisia satuja ja myyttisiä kertomuksia. Niiden menestysresepti on ajaton: tuota elämyksiä ja oivalluksia, auta hahmottamaan vaikeita asioita ja jätä tilaa mielikuvitukselle.