Suomessa elää osittain oikeutettu, mutta myös liian kyseenalaistamaton myytti rehellisyydestä ja siitä, että asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Välillä joutuu toteamaan, että suorasanaisuutemme pettää ja sorrumme ottamaan vapauksia totuuden suhteen.

Miten johtaa, kun kaikki vain huutavat?
Heikentynyt julkisen keskustelun taso, vastakkainasettelun lietsominen ja pikaiset tuomiot ovat arkipäivää mediassa, uutisissa ja somessa. Vaarana on, että kärjistävä ja huutava äänensävy, kyyninen ja siiloutunut puhetapa hiipii myös organisaatioiden käytäville
