Edessäsi on Ahjon blogi. Viestintä on paitsi työtämme, myös osa jokapäiväistä elämää. Blogissa käsitellään molempia.
Jos joskus koette ymmärtävänne maailmaa hieman liian hyvin, avatkaa lakikirja ja lukekaa. Kirkas kristallinne sirpaloituu ja selkeys katoaa käsitteiden erämaahan.
Nuorena ja naiivina oletin, että oikeus ja laki nyt vain ovat niin monimutkaisia asioita, ettei niistä ole mahdollista kirjoittaa ymmärrettävästi. Eräs lehtori toi näkemyksiini pikantin sivumaun huomauttamalla, että kiharainen lakiteksti on paras keino varmistaa, että kolminumeroista tuntihintaa laskuttavat lakimiehet pysyvät bisneksessä. Kun luodaan käsittämätön ammattijargon (englannissa on tälle oma terminsäkin, legalese), saadaan yksinkertaisistakin asioista rakettitiedettä. Sitä eivät muut osaa tai uskalla tulkita.
Totuus on toki jossain puolivälissä eivätkä lakimiehet ole (täysiä) huijareita (kai). Alalla kuin alalla törmätään kuitenkin liikaa legalese-ongelmaan. Ja sattuuhan sitä, kun asiantuntija uppoaa työhönsä eikä malta selventää viestiään. Mutta kun viestijä alkaa rönsyillä ja viljellä lauseissaan epämääräisiä trendisanoja, on se kuin pappi varastamassa kolehtilippaasta.
Välttääkseen jargoniin ja rönsyihin lankeemuksen, kannattaa huoneentaulukseen ottaa pari helppoa ohjetta:
1) Sano suoraan ja selkeästi. Jos asian voi ilmaista kymmenellä sanalla, älä käytä kahtakymmentä ripottelemalla väliin pehmenteleviä tarkennussanoja tai laveita kiertoilmauksia. Pettymys on pettymys, ei “ennakko-odotuksiin suhteutettuna toivomisen varaa jättänyt lopputulema”.
2) Sano tiiviisti. Jos haluat puhua ruohonleikkuusta, ei tarvitse kerrata, että ruoho on vihreää, kasvaa kesäisin ja sitä leikataan pörisevällä, pyörillä kulkevalla kapistuksella. Selittämällä koko maailman pohjustukseksi pitkästytät ja aliarvioit kuulijaasi.
3) Jos ei ole mitään sanottavaa, älä peittele sitä isoilla sanoilla. Maailma on pullollaan puhetta siitä, kuinka halutaan olla “dynaamisia”, “ratkaisukeskeisiä”, “oikean tahtotilan omaavia innovaattoreita”. Tämä on 2010-luvun lorem ipsumia: mitään tarkoittamatonta hattaraa, joka hämää enemmän kuin selventää.
Viestijöiden helvetissä on tilaa heille, jotka täyttävät kaiken annetun puheajan ja palstatilan silloinkin, kun puolet olisi asian kertomiseen riittänyt.
“You see a lot of jargon junkies in the navy. Usually means they don’t know their ass from a hole in the ground. The rallying cry is: If you can’t dazzle ‘em with genius, baffle ‘em with bullshit.” ― James W. Blinn, The Aardvark Is Ready For War
Jätä yhteystietosi ja kuvaa lyhyesti mihin tarvitset apua. Palaamme pikapuoliin!
Public affairs (PA) eli poliittinen vaikuttajaviestintä mielletään usein ensisijaisesti tiedon jakamiseksi ja faktojen esittämiseksi. Se voi kuitenkin parhaimmillaan olla esimerkiksi tunteita herättävä tarina. Kun tunnereaktioon yhdistyy vahva muistijälki, viesti pysäyttää.
Organisaation viestintä kertoo, millaisia me olemme, millä sävyllä puhumme ja kuinka kohtelemme toisiamme. Jokainen viesti, sisäinen tai ulkoinen, kantaa mukanaan organisaation arvoja, rakenteita ja asenteita. Kun halutaan kehittää organisaatiokulttuuria, viestinnästä
Jätä yhteystietosi ja kuvaa lyhyesti mihin tarvitset apua. Palaamme pikapuoliin!
