Taitavan viestijän tarkkailu on hieman kuin katsoisi ammattitanssijaa, joka saa tavattoman vaikeat liikesarjat näyttämään niin helpoilta, että katsoja uskoisi taipuvansa niihin itsekin. Urani alkutaipaleella olen päässyt ammattilaisten sekaan kompastelemaan ja huomannut, että viestiminen ei tosiaankaan ole niin helppoa kuin miltä se saadaan näyttämään.

Uskon, että viestijän tärkein arvo yhteiskunnassa liittyy ymmärryksen lisäämiseen. Vaatii aivan suunnattomasti työtä ja tuskaa, että asiantuntijoille itsestäänselviä aiheita sanoitetaan ymmärrettäviksi myös oman kuppikunnan ulkopuolelle.

Tulkkina asiantuntijan ja tavallisen tallaajan välillä

Ulkopuoliset saattavat kuitata viestinnän käsienheilutteluksi, koska tokihan kuka tahansa osaa kirjoittaa oikeakielisesti ja painaa julkaisunappia Facebookissa. Tosiasiassa kiinnostavan, selkeän ja ymmärrettävän viestinnän tekeminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Harva pystyy esimerkiksi tekemään The Dailyn kaltaisia tuotoksia, joissa selitetään monimutkaisia uutisaiheita noin 20 minuutissa niin, että se kuuluisa Pihtiputaan mummokin ymmärtää.

Omasta mielestäni hyviltä viestijöiltä – oli kyse sitten organisaatioviestinnän ammattilaisista, konsulteista, tiedeviestijöistä tai toimittajista – vaaditaan uskomattomia supertaitoja. Toimittajilta edellytetään loputonta yleistietämystä lähestulkoon joka alasta, siinä missä organisaatioviestijöiden puolestaan täytyisi tietää kaikesta kaikki oman talon sisällä. Työssä pitää kamppailla ammattijargonin kanssa ja uskaltaa kysyä asiantuntijoilta tyhmiäkin kysymyksiä, vaikka pelkäisikin vaikuttavansa osaamattomalta.

Tarve päästä asioiden juurille on siunaus ja kirous

Kaikki viestijät joutuvatkin painimaan yhden ikuisuusongelman kanssa: miten saada kaikki ihmiset ymmärtämään monimutkainen aihe niin, ettei kuitenkaan oio mutkia suoriksi tai tee liikoja yksinkertaistuksia?

Kyseessä on kuitenkin ongelma, jota työhönsä intohimolla suhtautuvat viestijät rakastavat ratkoa. Eihän tätä muuten tehtäisi. Meitä kaikkia taitaa yhdistää ainakin uteliaisuus, loputon kiinnostus ihmisten tarinoihin ja halu lisätä tietoa.

Yli neljä vuotta kestäneisiin viestinnän opintoihini on kuulunut paljon kipuilua pääaineeni kanssa. Olen monesti miettinyt, onko alassani mitään järkeä. Pääseekö viestinnällä muuttamaan maailmaa merkitykselliseen suuntaan? Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että viestijöitä tarvitaan alalla kuin alalla, jos nimenomaan halutaan asioissa olevan jotain järkeä.