Ketä sinä uskot? Miksi? Siksikö, että hän on samanmielinen? Vai siksikö, että hän osaa asettaa sanansa vakuuttavasti ja on karismaattinen? Tai ehkä siksi, että toisella on valtaa päättää sinun tulevaisuudestasi?
Retoriikka ohjaa maailmaa
Asiantuntijuus ja retoriset taidot halutaan usein pitää erillään. On osaajia ja sitten on niitä tyhjänpuhujia. Niin sanotussa uuden retoriikan tutkimuksessa, jonka juuret ovat 1950-luvulla, nähdään kuitenkin niin, että kaikki ymmärryksemme on pohjimmiltaan retorista. Se, mitä pidetään asiantuntijuutena ja ketä asiantuntijana, on läpeensä retorista. Tämä pätee yhtä lailla johtajuuteen.
Helposti ajatellaan, että annettaessa retoriikalle kunniaa, mennään hetteiköille. Eivätkö Donald Trump ja Britannian Brexit-säätö ole mitä pahimpia esimerkkejä tyhjänpuhumisesta? Kyllä ovat. Mutta sama retorinen maasto ohjaa myös historian merkkitekoja. Merkkitekoja, joissa johtaja on uskaltanut asettua valtavirran hölmöyksiä vastaan tai tutkija on vuosien työn jälkeen saanut vakuutettua asiantuntijayhteisön ja päättäjät puolelleen.
Onko sinulla uskottavuutta?
Uskottavuus ja sen tavoittelu ei rajoitu vain politiikkoihin ja historian merkkihenkilöihin. Se pätee meihin kaikkiin. Jonkun mielestä se voi olla epäoikeudenmukaista. Tiedäthän omalta alaltasi sen tyypin, joka paitsi osaa pirun hyvin asiansa niin yhtä lailla laittaa sen kaiken 400-sivuisen kirjan muotoon ja saa tuhatpäisen yleisön saman esityksen aikana ensin nauramaan ja sitten itkemään.
Uskottavuus on paljon arkipäiväisempää ja kaikkialla mukana olevaa – ei vain karismaa tai glamouria. Se syntyy tai on syntymättä kaikissa kohtaamisissamme. Haluamme vaikuttaa toisiin ihmisiin. Se ei ole itsessään paha tai hyvä asia – se on ihmisyyden tosiasia. Johtaja tai asiantuntija, joka ei halua vaikuttaa toisiin, on huono johtaja tai asiantuntija.
Monen asiantuntijan ja johtajan syvin pelko on, että hän ei ole uskottava. Tätä pelkoa yritetään kompensoida lisäämällä faktatietoa, kontrollin tunnetta ja välineitä, tai käyttämällä valtaa niin, ettei joudu tilanteisiin, joissa toiset pääsivät arvioimaan uskottavuutta. Pelko vaikeuttaa ihmisten kohtaamista ja ammatillista kasvua sekä syö rohkeutta esiintyä omana itsenä.
Epäuskottavuuden pelko on asia, joka synnyttää ahdistusta ja josta ei useinkaan uskalleta puhua ammatillisissa yhteisöissä. Jos sen tulee paljastaneeksi, voi menettää kollegoiden arvostuksen, koska vie mattoa yhteisön olemassaolon oikeutuksen alta. Tämän takia niin monet ammatilliset yhteisöt huokuvat ylivarovaisuutta.
Uskottavuus ei synny kontrolloimalla ja puristamalla
Mutta eikö ammatillinen kanssakäyminen olisi paljon luontevampaa ja helpompaa, jos emme salaa piilottelisi syvää pelkoamme riittämättömästä uskottavuudestamme. Lopulta se, että myönnämme ettemme osaa, vapauttaa meidät epäaidosta tavasta olla.
Klassiseen Aristoteleen vaikuttumisteoriaan kuuluu kolme osa-aluetta: ethos, logos ja pathos. Joku on kääntänyt nämä nykymaailman kielelle niin, että ethos on psykologiaa, logos on filosofiaa ja pathos sosiologiaa ja sosiaalispsykologiaa.
Ammatillisessa uskottavuudessa on kyse itseymmärryksen lisäämisestä:
- tiedät mitä osaat ja mitä et,
- sinulla on avoin, julkilausuttu eettinen perusta vaikuttamispyrkimyksillesi
- osaat ottaa muut ja heidän lähtökohtansa huomioon.
Ja mikä tärkeintä: Uskottavuus syntyy elävässä elämässä suhteessa toisiin. Siksi johtajan tai asiantuntijan on uskaltauduttava dialogiin – oppimaan lisää itsestään ja muista johtamisoppien ja asiaosaamisen rinnalla.
Näitä taitoja voit opetella Ahjon valmennuksissa.
