Joitakin vuosia sitten YouTubeen ilmestyi video tanssivasta tuhatpäisestä kottaraisparvesta. Videolle tallentuneet kottaraiset lensivät symmetrisesti – kuin koreografian oppikirjassa – syistä, joita tiede ei osaa täysin selittää.

Meille asiantuntijoille, jotka käymme puhumassa maailman muutoksesta, video oli onnenpotku. “Luonto puhuu puolestaan.” Metaforat toimivat, erityisesti luonnon symmetria. Tanssivassa kottaraisparvessa kissavideoiden lämpö yhdistyi ihmettelyyn fysiikan laeista ja ihmisyyden mahdollisuuksista. Voisiko elomme verkostoyhteiskunnassa olla tulevaisuudessa maagisen parviälyn kaltainen? Voisiko tulevaisuutta ohjata hälyn ja kaoottisuuden sijaan harmonia ja symmetria?

Tulevaisuutta luodaan luomalla uskoa siihen

Maailman muuttuessa on tärkeä puhua tulevaisuudesta – vaikkapa sitten kottaraisparven kautta. Samalla jokainen vastuullinen toimija ymmärtää, että harva asia on nykypäivänä retorisesti niin suurta vallankäyttöä kuin saada ihmiset uskomaan tietynlaiseen tulevaisuuteen. Muuttuvassa maailmassa meidän on pakko sitoutua jonkinlaisiin mielikuviin tulevaisuudesta. Eikä ole samantekevää, kenen luoman mielikuvan huomispäivän maailmasta ostamme.

Monet sanovat, että asiantuntijatieto ja kovalla työllä hankittu asiantuntijuus ovat nykyään aliarvostettua. Itse ajattelen, että asiantuntijuus on ennen kaikkea muutoksessa. Tunnustettu asiantuntijuus on ansaittava uusin keinoin, dialogilla ja paremmalla tarinankerronnalla, uuden ajan kylälääkärin tavoin.

Ulos toimistoista ja laboratorioista – kansan pariin

Asiantuntijat eivät voi jättäytyä vanhojen toimintatapojen huomaan, lohduttautua sillä että ”me tiedämme” ja odottaa suurten massojen tulevan kysymään heidän mielipidettään. Tiedon lisäksi tarvitaan proaktiivisuutta: taitoa ja rohkeutta käydä keskustelua.

Asiantuntijoiden on kasvettava vaikuttajiksi ja otettava omistajuus niistä tarinoista joilla luomme yhteistä – parempaa ja vastuullisempaa – tulevaisuutta.