Putoajat ja rannalle jääneet analysoivat, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Olisiko pitänyt käyttää enemmän rahaa ja jos, niin mihin tarkoitukseen?

Etukäteen odotettiin, että sosiaalisella medialla on suurempi vaikutus kuin koskaan ennen. Sitä ei varmaan kukaan käy kiistämäänkään – mutta avainkysymys on, ratkaistiinko vaalit somessa.

Katsastetaanpa valtakunnanjulkkis Teuvo Hakkaraista: Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että hän lisäsi äänimääräänsä parilla tuhannella viime vaaleista. Taktiikakseen hän kertoi ihmisten kohtaamisen. Viimeisen kuukauden aikana oli auton mittariin kertynyt kunnioitettavat 20 000 kilometriä maakunta-ajoa.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: Hakkarainen on mainio esimerkki sosiaalisen median taitavasta hyödyntämisestä omien päämäärien tavoittelussa. Hänellä on Facebookissa 3000 seuraajaa ja vaaliajan päivityksiä löytyy runsaasti. Kannanottoja, mutta myös kattava valikoima linkkejä Teuvon vaalikampanjan teemoihin sopiviin uutispätkiin eri medioista.

Hakkaraisen ’beduiinivastainen’ pääviesti tulee todellakin selväksi. Kukaan ei ole sensuroimassa, eikä kritiikkiä omassa profiilissa käydyssä keskustelussa näy. Asiat saa sanoa niin kuin ne itse kokee. Samanhenkiset löytävät täällä toisensa ja vahvistavat Teuvon viestiä omilla kommenteillaan: Peukutetaan me tätä. Mahtavaa, kun olemme asioista yhtä mieltä!

Viestintää myös vaalien välillä

Kyse ei ole pelkästä vaalihurmoksesta, vaan Teuvon somesuosio on rakennettu pitkäjänteisellä työllä. Tyylilaji ei ole vuosien varrella vaihtunut, yhtälailla edellisissä vaaleissa 2011 Facebook oli  ’sahurilla’ – perinteistä mediaa lainatakseni – hyvin hallussa.

Verkkosivustolta www.teuvohakkarainen.fi pääsee näppärästi kuuntelemaan Teuvon myötäsukaisia radiohaastatteluita: ”Minä olen ainoa, joka sanoo asiat, niin kuin ne on. Moni muukin kansanedustaja ajattelee ihan samalla tavalla, ne eivät vain uskalla sanoa sitä”, on yksi Teuvon viesteistä.

Kun Teuvon vaalivideoita katsoo, niin hänen suosionsa on vieläkin helpompi hahmottaa. Hän on omassa asiassaan vakuuttava esiintyjä. Syntyy vaikutelma, että tässä puhuu rehellinen suomalainen mies, kansan selväsanainen edustaja.

Hakkarainen tietenkin kokee, että toimittajat ovat tehneet hänestä pellen: ”Minä en ole mikään hovinarri, ikäni olen raskasta työtä tehnyt”.

Facebook ja oma verkkosivusto ovat korvaamattoman käteviä välineitä siihen, että pääsee suoraan puhuttelemaan äänestäjiä. Oma viesti on vakuuttava, kun sitä ei kukaan suodata, kyseenalaista tai kritisoi. Eikä ilku. Ei tarvitse puhua niistä asioista, joista ei itse pidä. Ja mikä parasta, viesti leviää tehokkaasti löytäen samanmieliset.

Twitter-Teuvoa emme näe

Twitteriin Teuvo ei ole lähtenyt. Siellä hänestä käyvät keskustelua aivan muut kuin todennäköinen äänestäjäkunta. Twitteristä välittyvä Hakkarais-kuva on kovin erilainen kuin Facebookissa ja omilla verkkosivuilla. Mutta mitä sitten, se on eri todellisuus. Kyllä kansa tietää. Helsingin latte-hipsterit ja ne munkkilatinaa puhuvat poliitikot ovat omassa maailmassaan.

Suomen seuraava peruspalveluministeri? #vaalit2015 #teuvohakkarainen @ksmlfi pic.twitter.com/nEfBl9yIv3

— Sean Ricks (@seanaricks) April 19, 2015

Sosiaalinen media on poliitikolle halpa mediakanava. Toki sen mainontaan kannatti näissä vaaleissa sijoittaa rahaa, mutta summat liikkuvat kuitenkin eri tasolla kuin bussipysäkkimainosten tai lehti-ilmoitusten hinnat.

Kasvokkaisia kohtaamisia tarvitaan yhä, mutta nämä vaalit ratkesivat paljolti myös sosiaalisen median vaalivideoiden ja somekanavissa käydyn samanmielisten keskustelun antaman innostuksen siivittämänä. Voittajia olivat Teuvo ja muut kansan innostajat. Sosiaalinen media on yhä vahvemmin se, joka auttaa erilaisten todellisuuksien ylläpitämisessä ja pönkittämisessä.

Kuvalähteet: Twitter