Painetusta kirjasta on paljon riesaa, ainakin jos uskoo netin keskustelupalstoja. Niiden syövereistä löytyy yksi jos toinenkin avautuminen teemasta Miksi joku vielä hamstraa pölyä kerääviä ja tilaa vieviä kirjoja? Myönnän, että sama kysymys saattoi pyörähtää minunkin mielessäni syyskuussa, kun raahasin kymmenittäin kirjoilla täytettyjä muuttolaatikoita vanhasta asunnosta uuteen.

Eniten kirjoja vierastavat nuoret. Heistä merkittävä osa tuntuu olevan sitä mieltä, että kirjat ja pitkät tekstit ylipäätään kuuluvat menneisyyteen. Elämyksiä etsitään mieluummin sosiaalisesta mediasta, peleistä, elokuvista ja sarjoista.

Jos on pakko tarttua kirjaan, valtaosa nuorista suosii äänikirjaa. Äänikirjapalvelut ovatkin viime vuosina kasvattaneet suosiotaan hurjasti, eivätkä pelkästään nuorison parissa.

Kuuntelemisen sietämätön keveys

Trendikkyyden lisäksi äänikirjoilla on monia muitakin ansioita. Kirjoja kuuntelemalla voi esimerkiksi saada uutta tietoa, parantaa sanavarastoa ja rentoutua. Äänikirjat ovat myös vetäneet kirjallisuuden pariin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin kirjoja harrastaneet. 

Ansioksi voi laskea myös sen, että äänikirjat ovat pitäneet monen kustannusyhtiön sieraimet pinnan yläpuolella, vaikka painettujen kirjojen myynti sakkaa. Samaa ei tosin voi sanoa kirjailijoista, he kun saavat äänikirjan kuuntelusta vain murto-osan siitä rahasta, mitä printtikirjan myynti heille toisi.

Äänikirjojen ihanuutta kuulee perusteltavan myös sillä, että kirjaa kuunnellessa voi samalla tehdä kotitöitä, urheilla tai liikkua paikasta toiseen. Tai kuten eräs bloggari totesi, painettua Rikosta ja rangaistusta on hankalaa lukea tihkusateessa koiralenkillä.

Kenties en ole täysin hahmottanut äänikirjojen sisintä olemusta, mutta en ymmärrä kyseistä perustelua. Minkä ihmeen takia laatukirjallisuutta edes pitäisi lukea koiralenkillä? Mielestäni tämä on yhtä paljon perustelu äänikirjoja vastaan kuin niiden puolesta. Onko kirjallisuus vaarassa päätyä useimpien radio-ohjelmien ja podcastien kaltaiseksi kevyeksi taustajutusteluksi, jota multitaskaajat suorittavat muiden askareiden ohessa? Hoidin viime viikolla kaikki jouluvalmistelut ja kuuntelin samalla Dostojevskin koko tuotannon.

Jyrääkö some lukutaidon?

On äänikirjojen merkitystä perusteltu silläkin, että maailmassa on lähes 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, ja äänikirja sopii myös heille. No, joulukuun alussa julkaistujen Pisa-tulosten perusteella lukutaidottomia aikuisia on pian entistä enemmän myös Suomessa. 

Opettajien mukaan koululaisista juuri kukaan ei lue vapaaehtoisesti enää mitään. Tilalle on tullut sosiaalinen media, jolla on puolellaan lyömätön valtti: helppous. Algoritmien tuottamasta virrasta on vaivatonta löytää hyvän mielen endorfiineja. Tai kuten toimittajaidolini Niclas Storås asian muotoilee: digilaitteiden ja -sovellusten suunnittelussa on hyödynnetty miljardien ihmisten mieltymyksiä ja heikkouksia – jos sosiaaliselle medialle antaa vallan, se kyllä löytää ne sisällöt, joiden katsomatta jättäminen on vaikeaa.

Kun verkon toisella puolella on vastassa katseleminen tai kuunteleminen, lukeminen häviää vaivattomuuskisan suoraan kolmessa erässä. Lukeminen vaatii aikaa, keskittymistä ja ajattelua.

Lukeminen lisää ymmärtämistä

Juuri kyky keskittymiseen ja ajatteluun ovat kuitenkin ne tärkeimmät syyt, joiden vuoksi demokratiaa ja moniarvoisuutta arvostavan yhteiskunnan kannattaisi tehdä hartiavoimin töitä lukemisen, kirjallisuuden ja laatujournalismin aseman puolustamiseksi.

Painetussa tekstissä et kohtaa jatkuvalla syötöllä algoritmien sinulle valitsemaa ääntä tai kuvaa tai muitakaan liikkuvia ja näkökenttään ponnahtelevia ärsykkeitä, jotka kilpailevat huomiostasi. Joudut keskittymään tekstiin, tekemään aktiivisesti töitä, käyttämään mielikuvitusta ja pureskelemaan lukemaasi.

Lainaan jälleen Storåsia, joka lainaa kirjailija ja filosofi Ralph Waldo Emersonia. Emersonin mukaan lukemisessa ei ole olennaisinta tiedon hankkiminen vaan eri näkökulmiin tutustuminen ja oman ajattelun kehittäminen – lukemalla voi ymmärtää itseään ja maailmaa. Storås pohtii, onko sosiaalinen media poistanut tekstistä juuri sen ominaisuuden, jota Emerson piti arvokkaana: mahdollisuuden oppia ymmärtämään uusia näkökulmia.

Jos lukeminen ja kirjallisuus katoaisivat tästä maailmasta, se tekisi meistä helpommin jymäytettäviä hallintoalamaisia ja alttiimpia kaikenlaiselle propagandalle.

Aarrekätkö olohuoneessa

Ihmisen kyky ajatella, ymmärtää eri näkökulmia sekä käyttää mielikuvitusta ja luovuutta korostuu myös tulevaisuusvisioissa, joiden mukaan teknologia hoitaa jatkossa useimmat rutiinityöt. Jos lukeminen kehittää näitä työelämässäkin tärkeitä kykyjä, se on mitä olennaisin taito myös tulevaisuudessa.

Siksi kannustan kaikkia aikuisia tutustuttamaan lapset ja nuoret kirjallisuuteen. Esimerkiksi näin:  

Anna lahjaksi kirja, mieluiten mahdollisimman koukuttava ja lahjan saajan mieltymysten mukainen. Onnistunut lukukokemus rohkaisee tarttumaan myös seuraavaan teokseen. 

Näytä itse hyvää esimerkkiä – ruutua tuijottavat aikuiset saavat aikaan ruutua tuijottavia lapsia.

Tarjoa mahdollisuus tarttua kirjoihin. Tässä ovat isona apuna esimerkiksi ne olohuoneen kirjahyllyssä pölyttyvät ja tilaa vievät opukset. Kun niitä vaivautuu selaamaan, voi paljastua kokonainen aarrekätkö, joka avaa ovet uusiin ajatuksiin ja lukemattomiin maailmoihin.