Sen sijaan Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri oli silloin Twitterissä jo suosittu. Monille ei juuri muuta twiittaavaa virkamiestä silloin mieleen tullutkaan, jos ei lasketa viestintäammattilaisia.
Teimme tänä syksynä opaspäivityksemme tueksi pienen verkkokyselyn, aiheena julkishallinnon sosiaalisen median käyttö ja tulevaisuudennäkymät. Vastaajien joukko jäi pienehköksi (10 hlö), mutta kiinnostavaa suuntaa se silti antaa. Valtaosa vastaajista työskentelee itse julkishallinnossa.
Sauri, Sauri ja Sauri
Mielenkiintoista oli huomata, että kun pyysimme nimeämään esimerkkejä hyvistä twiittaavista asiantuntijavirkamiehistä tai julkisen sektorin johtajista, kaikki tähän vastanneet mainitsivat Pekka Saurin. Yksi maininta kertyi liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiaiselle. Siinä koko hajonta.
Tämä havainto oli omiaan vahvistamaan käsitystäni siitä, että julkiset organisaatiot ovat yhä löytäneet somen lähinnä viestintä- ja asiakaspalvelutasolla. Ne ylemmät virkamiehet ja johto, joiden sanomisilla on erityisen paljon painoarvoa, ovat vielä voittopuolisesti hiljaa. Kehitys on jäänyt reippaiden pioneerien jälkeen hiukan junnaamaan paikoilleen. Kuntavirkamiehiä kouluttaessani olen monesti kuullut muistutuksen, että Saurikin on taustaltaan poliitikko. Sehän nyt on ihan eri asia!
Kuntaliiton selvityksien mukaan kunnanjohtajien määrä sosiaalisessa mediassa ei lisääntynyt lainkaan verrattaessa huhtikuuta 2014 ja samaa ajankohtaa 2015. Noin neljännes (24 %) kunnanjohtajista käyttää sosiaalista mediaa työrooliinsa liittyen. Vuonna 2013 luku oli 21 %.
Harvoin kuitenkaan lehdessä näkee kirjoitettavan, että ”Helsingin mielestä” tai ”Kirkkonummen mukaan”. Organisaatiot koostuvat ihmisistä. Viestinnän tai asiakaspalvelun hoitama yleisprofiili palvelee ruohonjuuritasolla, mutta yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä ei ole.
Kansa uskoo mahdollisuuteen vaikuttaa
Asioihin vaikuttamisen keinot ovat muuttuneet. Ennen valtavirtaa oli ajatella, että herrat nyt päättävät mitä haluavat. Minkäs sille mahtaa. Nyt sosiaalisessa mediassa nousee kansanliikkeitä milloin minkäkin asian puolesta, ja julkisuus on todettu tehokkaaksi keinoksi myös saada muutoksia aikaiseksi.
Päättäjä, joka on ymmärtänyt tämän, ottaa rohkean askeleen jo ennen asioiden lopullista päättämistä. Näin hän osoittaa edustamansa organisaation toimivan tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa, ei mistään norsunluutornista käsin.
Esimerkiksi Helsingin kaupunkisunnitteluvirasto tuntuu jäävään aivan altavastaajaksi keskustelussa, jota kiihkeästi käydään kaupunkibulevardien hyödyistä ja haitoista. Mielipidekirjoitus Hesarissa on sinänsä hyvä avaus virastopäälliköltä, mutta se jää aika jähmeäksi keskustelumalliksi. Virkamiehet ihmisinä tuovat suunnittelun perusteille inhimillisyyttä, jolloin asioita myös hyväksytään helpommin ja kuunnellaan neutraalimmin. Some tarjoaisi tähän hienon mahdollisuuden. Virasto ei ole kone.
Muutos on jo lähellä
Moni on kuulolla Twitterissä, vaikkei itse päivityksiä juuri teekään. Seuraava askel on rohkaistua olemaan aktiivinen, kirjoittaa blogeja ja käydä esimerkiksi niiden kautta keskustelua omaan toimivaltaan liittyvistä kysymyksistä.
Kyselyymme vastanneiden mukaan Twitter on asiantuntijapainotteista viestintää, ja se sopii erinomaisesti asioiden valmisteluun ja suunnitteluun liittyvään vuorovaikutukseen. Murros on tulossa, ihan jo ovella. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista 87 prosenttia käyttää internetiä, ja älypuhelin on taskussa 69 prosentilla. Sosiaalisen median käyttö on siis valtaosan ulottuvilla ja todellakin valtavirtaa. Uskon, että juuri alkanut vuosi tulee näyttämään monia rohkeita avauksia. Sen verran runsaasti on meille tullut kyselyitä ja toimeksiantoja virkamiesten somekoulutuksille.
Somen seuraava aalto vyöryköön, entistä useampi päättäjä laajentakoon työkaluvalikoimaansa.
