Viestinnän eettinen neuvottelukunta laati uuden Viestinnän eettisen ohjeiston, jossa viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä kohtana on arvostus: ”Ammattimaisuuteen kuuluu oman osaamisen kehittäminen ja kyky osoittaa arvostusta sekä oman että muiden alojen ammattilaisia kohtaan”.

Arvostaminen on tärkeä taito, mutta sen näyttäminen ei suomalaisessa työkulttuurissa ole aina niin luontevaa. Miten arvostusta voi käytännössä osoittaa? Ajattelin kantaa korteni kekoon ja listata työelämäni varrelta asioita ja tilanteita, joissa itse olen kokenut olevani arvostettu.

Mielipiteen kysyminen

”Kuule Virpi, lukisitko tämän tekstin ja kertoisit mielipiteesi? Miten tätä voisi sinun mielestäsi parantaa?” Kun kokenut kollega haluaa kuulla minun ajatuksiani tai näkemyksiäni mistä tahansa aiheesta, koen että osaamistani arvostetaan.

Vastuulliset tehtävät

Vetovastuu projektista? Organisaatiomuutokseen liittyvä kehittämistyöryhmä? Kyllä kiitos! Olen iloinen, että esimies näkee potentiaalini ja luottaa minuun, vaikka tietää, etten ole ehkä koskaan tehnyt vastaavaa hommaa aiemmin. Uudet haasteet ovat työn suola ja ammatillisen kehittymisen superfood.

Kuunteleminen

Myönnetään: olen välillä tosi laiska kilpailemaan suunvuorosta. Hiljaisemmassa porukassa voin olla hyvinkin puhelias, mutta kun keskustelu on vilkkaimmillaan, on joskus mukavampaa vain seurata muiden intoilua. Kuitenkin se pieni hetki käytävällä tai taukohuoneessa, kun työkaveri kuuntelee aktiivisesti minun päivän huoliani, on minulle enemmän kuin tuhat jänistä.

Neuvot ja ajan antaminen

Tässä kiireisessä maailmassa ei ajan antaminen ylipäätään ole itsestään selvää. Tunnen, että minua arvostetaan, kun kollega tai työkaveri antaa tuokion aikaansa ja jakaa osaamistaan, jotta minä voin kehittyä työssäni tai pääsen eteenpäin tehtävässä, joka ei kuulu vahvuuksiini. Olen pitkin matkaa saanut arvokkaita neuvoja mitä erilaisempien haasteiden taklaamiseen.

Kiitosviestit

Kiittäminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Se kertoo, että tekemisiäsi ei pidetä itsestäänselvyytenä ja ylläpitää arvostavaa ilmapiiriä. Erityisen otettu olen kiitosviesteistä. Jälkikäteen lähetetty kiitos jää mieleen pitkäksi aikaa. Ajatus viestin takana lämmittää yhtä paljon, oli se sitten lähetetty tekstiviestillä, sähköpostilla, post-it -lapulla tai itsetehdyllä kortilla skumppapullossa.

Ilahduttaminen

Kollegan tuliaiset seminaarista. Pullat ja kukat valmistumispäivänä. Läheisen työkaverin halaus kiireisenä päivänä, ilman sen erityisempää syytä. Ystävällinen kiusoittelu. Kun saan toiselta jotain ihan vain hyvän mielen vuoksi, tunnen itseni arvostetuksi omana itsenäni, ilman sen erityisempiä odotuksia.

Ystävällisyys

Eräästä työpaikastani on jäänyt mieleen kiireinen esimies, jolla oli aina viisitoista rautaa tulessa.  Minuun teki vaikutuksen hänen tapansa tervehtiä työkavereita henkilökohtaisesti kiireestä huolimatta. “Hei, kiva nähdä.” “Moikka, mitä sulle kuuluu?” oli hänen yleisin tervehdyksensä niin puhelimessa kuin käytävilläkin.

Uskon, että meillä kaikilla on olemassa kyky osoittaa arvostusta. Taidoissa sen sijaan on aina kehittymisen varaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti yhä hektisempään suuntaan. Paineet, kiireet ja odotukset kasvavat, mikä voi koetella ja kiristää työilmapiiriä. Sanoin, teoin ja aidon kohtaamisen kautta tapahtuva arvostava viestintä on taito, jota tarvitsemme nyt entistä enemmän.