Kuuntelin tänään työkaverimme läksiäisissä, miten hienosti ja osuvasti tiiminvetäjä kuvaili hänen vahvuuksiaan ja rooliaan työyhteisössämme. Olin hyvilläni ja mietin, miten tärkeää meille itse kullekin on kuulla, millaisena meidät nähdään. Positiivisessa ja hyväksyvässä valossa.
Kuinka monta kertaa olet ihaillut työtoverisi ammattitaitoa, kykyä nostaa vaikeat asiat keskusteluun, hänen organisointikykyään, ystävällisyyttään, tai muita hänen hienoja piirteitään, mutta et ole koskaan sanonut hänelle mitään? Vuosia samoja käytäviä kuluttanut kollega voi olla jopa tärkein tukesi työpaikalla, mutta hän ei ehkä tiedä sitä itse. Olisiko aika sanoa jotain ääneen?
Valitettavasti todellisuus monilla työpaikoilla on sellainen, ettei omasta työstä kuule palautetta ehkä koskaan. Työ voi olla erittäin itsenäistä tai palautteen antaminen ei vain ole ollut tapana.
Aito persoonamme tulee esiin vain ympäristössä, jossa koemme olevamme täysin hyväksyttyjä kaikkine puutteinemme ja outouksinemme. Vain silloin, kun emme pelkää tulevamme lytätyksi tai mollatuksi, uskallamme myös laittaa lahjamme ja taitomme likoon. Sellaisessa ympäristössä ihmisten vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa, ja jokainen saa rikastuttaa työyhteisöä omalla tavallaan.
Näin pääset alkuun positiivisen palautteen antamisessa
1. Tarkkaile (oman työsi lomassa) työkavereidesi toimintaa ja pane merkille heidän vahvuuksiaan. Miten heidän panoksensa auttaa organisaatiota ja työyhteisöä menestymään ja kehittymään? Kaikilla ihmisillä on vahvuuksia – myös heillä, joiden kanssa on työläämpää tulla toimeen.
2. Jos suoraan kehuminen tuntuu vaikealta, kokeile aluksi kiittämistä. Auttoiko työkaveri sinua haastavassa projektissa? Onko alaisesi joustanut yllättävässä asiakastyössä? Ymmärsikö esimies henkilökohtaisen tarpeesi? Kiittää voi myös tavallisista asioista, jotka kuuluvat päivittäiseen toimenkuvaan.
Itselleni sopii parhaiten positiivisten asioiden sanominen spontaanisti. Joskus kuitenkin voi tuntua siltä, että työkiireissä ei sopivaa hetkeä tule. Silloin kannattaa painaa havainnot mieleen ja palata niihin myöhemmin. Viimeistään sitten työhyvinvointipäivässä.
Ihmisten tukeminen ei ole työhyvinvoinnin ammattilaisten yksinoikeus. Jokaisella meillä on valta vaikuttaa positiivisesti toistemme (työ)elämään.
