Istuessani Tampere-talon liki täydessä salissa huomasin ajatuksieni harhailevan äkisti viime kevääseen. Suomen voittaessa sensaatiomaisesti jääkiekon maailmanmestaruuden Expressenin kolumnisti Tomas Pettersson käänsi Suomen ja Ruotsin välisen suhteen päälaelleen. Pettersson intoutui hehkuttamaan Suomea uudeksi isoveljeksi alentaen 11 maailmanmestaruutta juhlineen Ruotsin perässähiihtäjän asemaan.
Bratislavasta kuitenkin takaisin Tampereelle. Puheenvuorojen edetessä huomioni alkoi kiinnittyä asiantuntijoiden retoriikkaan – erityisesti siihen, mitä jätettiin sanomatta. Esityksissä, jotka alleviivasivat keinoja edistää myyntiä ja markkinointia, vilahtelivat tiheään viestinnälliset teemat ja toimenpiteet. Avoin dialogi, pitkäjänteinen sisällöntuotanto ja jäsennelty sanoma johtaisivat kasvuun ja parempiin tuloksiin. Silti viestintää ei mainittu kertaakaan koko päivän aikana.
Edelleen, integraatioon syvennyttäessä, myynnin ja markkinoinnin kehotettiin tiivistää yhteistyötä tuotekehityksen, johtotason ja asiakaspalvelun kanssa. Yksi vain loisti yhä poissaolollaan. Viestintä tuntui killuvan samassa kastissa kuin Harry Potterin arkkivihollinen, pelätty Lordi Voldemort, johon kirjasarjassa viitataan vain kuiskauksin: hän-joka-jääköön-nimeämättä.
Mansen kovassa ytimessä kaikki tämä vahvisti näkemykseni: viestintä oli yhtä aikaa vähätelty pikkuveli ja pelätty mörkö.
Mörkö todellakin löi sisään
Myöhemmin iltapäivällä eräs tapahtuman pääpuhujista julisti, että markkinoinnin uusi tarkoitus on auttaminen. Lohkaisu ei varsinaisesti ollut käänteentekevä, sillä viestintäihmiselle vuorovaikutuksen lisääminen, ymmärryksen kasvattaminen ja tiedon jakaminen ovat kaikki perustarkoituksia. Apu ja sen tarjoaminen eri muodoissa on viestinnän ohjaava tekijä.
Viestintäala on eturintamassa vaatinut yrityksiä panostamaan vastuullisuuteen ja merkityksen tuottamiseen. Siksi onkin ilahduttavaa, että arvopohjaisuus ja hyväntekeminen on löytänyt jalansijaa myös muilta aloilta. Joku saattaisi tosin kysyä, miksi vasta nyt? Eikö viestintää ole aiemmin nähty riittävän tärkeänä tekijänä kasvun aikaansaamisessa? Saattaa myös olla, ettei viestintä ole aiemmin kyennyt riittävän konkreettisesti esittämään tuottamiaan hyötyjä.
On totta, että viestinnän ja markkinoinnin rajapinnat ovat entistä monisyisemmät. Rintamalinjojen hälvetessä tulevaisuudessa entisestään yhteistyö on avainasemassa. Viestintä ja markkinointi eivät sulje toisiaan pois – päinvastoin. Tästä meillä Ahjossa on lukusia menestyksekkäitä kokemuksia. Myös kollegani Eve Torra on kirjoittanut aiheesta.
Vastakkainasettelu ei ole ainoastaan tarpeetonta, vaan hedelmätöntä. Maailmaa muutetaan yhdessä, ei omista kapeista siiloista. Viestinnän ovi on aina auki niille, jotka haluavat rakentaa vuoropuhelua ja etsiä yhdessä uusia ratkaisuja.
Yritykselle maine on kaikki kaikessa – tämä heijastuu etenkin asiakasrajapinnassa. Monelta on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että maine määrittyy viestinnän kautta. Juuri tämä tekee viestinnästä brändinrakentamisen vahvimman työkalun, jota moni yritys ei ole oivaltanut hyödyntää. Ne organisaatiot, joissa viestinnän monimuotoiset vaikuttamiskeinot on ymmärretty ja liitetty strategian ytimeen, erottuvat ajatusjohtajina kilpailijoistaan ja takovat kovinta tulosta.
Globaalia bisnesajattelua voimakkaimmin ohjaavat tuulet puhaltavat viestinnän suunnalta. Kuten Tomas Pettersson totesi Leijonia käsitelleessä kolumnissaan:
”Isoveli hallitsee. Ja veliseni, nyt ei puhuta menestyksestä pelkässä Pohjolassa, vaan koko maailmassa.”
