Siis hetkinen. Keissä meissä? Maalailemallani meillä tarkoitan milleniaaleiksi kutsuttua nuorta työikäistä väestöä, jolle kohdistetaan tällä hetkellä paljon kuluttajaviestintää sekä etenkin markkinointia ja mainontaa. Dan Schawbel kirjoitti vuoden alussa Forbesiin siitä, miten yritykset kilpailevat hurjasti milleniaalien huomiosta. Milleniaaleilla on Schawbelin mukaan paljon vaikutusvaltaa, ja he luovat trendejä alalle kuin alalle. Freesiin ryhmään kuluttajia pitää siis päästä kiinni. Voiko olla parempaa taetta oman tuotteen menestymiselle ja yrityksen kasvulle kuin trendiryhmässä kiinni pysyminen?

Milleniaalit muodostavat globaalisti valtavan massan, jolla on kokonsa takia varmasti jotain vaikutusta trendeihin. Onko kuitenkaan mitään mieltä kohista ryhmästä, jonka jäseniä yhdistää lähinnä ikä? Miten saada kollektiivinen ote minäkeskeiseksi luonnehditusta sukupolvesta, johon eivät Elite Dailyn selvityksen mukaan perinteiset mainonnan ja viestinnän keinot tehoa?

Me arvostamme aitoutta enemmän kuin itse sisältöä, ja ihmiset merkitsevät meille enemmän kuin logot.

Aitous ja ihmisläheisyys ovat ikivanhoja asioita. Meissä ei siis olekaan mitään mullistavaa. Silti moni kuluttajaviestinnän tekijä ei saa milleniaaleista otetta, ja yhä jaksetaan pohdiskella, miten tätä uutta ryhmää kuuluisi lähestyä. Annan pienen sisäpiirivinkin: sukupolvi, joka vielä muistaa ala-asteen pihaleikkinsä, haluaa saada nykyisistä tekemisistään samankaltaisen ilon tunteen kuin lapsena. Vaikka tarrojen tai pokémonkorttien vaihtaminen on jäänyt, whatsapp-viesteissämme vilisee taatusti emojeja.

Erilaisten viestien kyllästämässä maailmassa leikillisyys vie pitkälle, sillä se jättää yrityksen tai tuotteen tarinan kuluttajan mieleen. Ehkä sitouttamisen mysteeri piileekin siinä, että onnistuneen, leikin lailla koukuttavan vuorovaikutuksen luomiseen tarvitaan aina tilannetajua. Vahinko, että sitä ei voi varastoida eikä teeskennellä. Siinä on kuluttajaviestijöille haaste.