Lencioni on keskittynyt intohimoisesti hyvän johtajuuden etsimiseen ja johtajana olemisen haasteiden voittamiseen. Nordic Business Forumin livessä hän kertoi viimeisimmän, tänä vuonna ilmestyneen kirjansa The Motiven pääviestin: johtamisen motiivit voivat olla myös väärät.

Tämän päivän johtajuuden suurin ongelma onkin juuri siinä, että liian moni pyrkii hyvään fiilikseen ymmärtämättä, että luottamus on johtajuuden tärkein tavoite. Se syntyy vaatimalla itseltään ja muilta vastuuta omasta työstään.  Olisi mustavalkoista ajatella, että Lencionin opeilla voisi tavoittaa täydellisen johtajuuden. Mutta pirun paljon lähemmäs niillä ainakin pääsee.

Karkeasti motiivit voidaan Lencionin mukaan jakaa kahteen: palkkiokeskeiseen ja vastuukeskeiseen.

Palkkiokeskeinen johtaja ajattelee johtamisen olevan hänelle pitkän päivätyön avulla ansaittu asema, josta hänellä on oikeus nauttia.

Vastuukeskeinen johtaja tietää johtamisen olevan erittäin vaikea ja yksinäinen työ.  Hän ajattelee olevansa palveleva johtaja, joka antaa kaikkensa organisaation hyvinvoinnin eteen.

Vastuukeskeisestä johtajasta voi helposti tulla mielikuva sankarista, joka uhraa elämänsä muiden hyväksi. Vähän tähän tapaan Lencioni puhuu vastuukeskeisestä johtajasta. Sankarijohtaja voi olla myös huono malli, sillä johtamisen tavoitteita ovat tiimityö, yhdessä tekeminen ja muiden auttaminen menestymään. Johtaja ei ole sankari – sankareita ovat ne, jotka onnistuvat lisäämään työyhteisön hyvinvointia hyvän johtamisen avulla.

Lencionin mukaan on viisi käytännön johtamisen tapausta, joissa palkkiokeskeisen ja vastuukeskeisen johtajan erottaa toisistaan:

1. Vaikeat keskustelut: palkkiokeskeinen johtaja kaihtaa niitä. Vastuukeskeinen johtaja rakentaa ensin luottamuksen ja menee sitten rohkeasti vaikeitakin keskusteluja päin. Palautteen antaminen on vaikeaa, jos toista ei tunne kovin hyvin. Se kuitenkin helpottuu, kun osapuolet tuntevat toisiaan paremmin.
2. Sinulle suoraan raportoivien johtaminen: palkkiokeskeinen johtaja ei halua johtaa näitä ihmisiä, koska hänen mielestään se on ”mikromanageeraamista”. Aikuiset ihmiset pärjäävät hyvin ilman johtamistakin. Vastuukeskeinen johtaja taas ymmärtää, että kaikki tarvitsevat johtamista. Hyvä johtaja tietää minkä asioiden parissa ihmiset viettävät aikaa, kirkastaa prioriteetit, tietää miten työt edistyvät ja sparraa, jos tulee ongelmia. Toisaalta organisaatiossa on myös niitä ihmisiä, jotka eivät koe tarvitsevansa johtamista tai kokevat, että heidän tekemisiään tarkkaillaan. Tällöin johtamisessa on väärinymmärrystä – nimittäin vastuullisuuden ei pitäisi tuntua luottamuksen puutteena, vaan kykynä tarjota ohjausta ja apua.
3. Tiimikokoukset: palkkiokeskeinen johtaja ei pidä kokouksista. Vastuukeskeinen johtaja rakastaa kokouksia, koska juuri niissä tehtävistä päätöksistä riippuu organisaation hyvinvointi. Kokouksien puuttuminen johtaa kommunikaation puuttumiseen ja päätöksentekoprosessin ontumiseen.
4. Johtoryhmän kehittäminen: palkkiokeskeinen johtaja ei vaivaudu kehittämään, koska hän ajattelee muiden olevan sitä varten. Vastuukeskeinen johtaja haluaa kehittää, koska silloin hän auttaa muita.
5. Jatkuva viestintä ja toisto: Palkkiokeskeinen johtaja haluaa tarjota elämyksiä puhuessaan henkilökunnalle. Hän ikävystyy toistaessaan samoja asioita. Vastuukeskeinen johtaja ajattelee kommunikaation olevan tapa toistaa missiota, jotta ihmiset ymmärtävät sen ja toimivat sen mukaan.