Olen suhteellisen innokas kirjoittaja ja kirjoitan sekä työjuttuja että omaa blogia. Silti välillä ei kulje. Ei tule mitään mieleen, eikä ainakaan missään järkevässä järjestyksessä. Ilmiö ei ole ihan harvinainen ja sillä on nimikin: tyhjän paperin syndrooma, writer’s block.

Blogi on mahtava väline yrityskuvan, asiantuntijuuden ja ajatusjohtajuuden rakentamiselle sekä organisaation tarinan kertomiselle. Katsokaa vaikka Kotipizzan toimitusjohtajan Tommi Tervasen blogia, joka valittiin viime vuoden parhaaksi yritysblogiksi. Pizzaguy edistää mutkattomalla ja ennakkoluulottomalla otteella sekä toimialan että yrityksen tunnettuutta ja arvostusta.

Yritysblogissa asioita voi lähestyä monista kulmista perinteistä asiantuntijatekstiä laajemmin. Samalla uusia näkökulmia ja omia mielipiteitä voi ja kannattaa tuoda esiin.

Sisäistä viestintää ja koko organisaation ilmapiiriä voi kehittää sisäisellä blogilla, joka on mitä mainioin alusta uutisten, kuulumisten ja ideoiden jakamiselle. Blogissa voi käsitellä sekä vastoinkäymisiä että hienoja hetkiä.

Yritys- tai yhteisöblogi toimii parhaiten silloin, kun kirjoittajien motivaatio on kunnossa ja sisältö kiinnostaa lukijoita. Entä miten löydetään kirjoittajien motivaatio? Erityisen haastavaa se on silloin, kun aikaa on vähän, kirjoittaminen muistuttaa äidinkielen tuntien virheratsioista tai ei ole mitään sanottavaa.

Maanittelu, houkuttelu, lahjonta

Hyvä teksti ei synny väkisin, mutta keskinkertainen voi syntyä. Sitä voi hioa yksin tai mieluiten yhdessä kollegan kanssa hyväksi tai jopa erinomaiseksi.

Olen kannustanut ja innostanut sekä ystäviäni että työkavereitani bloggaamaan. Hyvä valmennus, monipuoliset esimerkit, kehuminen, kiittäminen ja palkitseminen, yhdessä tekeminen ja tarvittaessa vaikka kädestä kiinni pitäminen vievät takuulla pitkälle.

Meidän viestinnän ammattilaisten tehtävä on näyttää hyvää esimerkkiä: kirjoittaa itse, järjestää laadukasta ja inspiroivaa koulutusta sekä lopettaa virheiden jahtaaminen. Toki muiden tekstejä saa ja pitääkin stilisoida, mutta se kannattaa tehdä kehittäen eikä korjaten.

Vaikka blogi yleensä poikkeaa vapaamuotoisuudellaan organisaatioiden tuottamista muista sisällöistä, on sille syytä laatia pelisäännöt ja suuntaviivat. Helppo muistisääntö voisi esimerkiksi olla, että mitä enemmän kirjoittajia, sitä täsmällisemmät säännöt. Ajattelen kuitenkin niin, että jokaiselle kirjoittajalle on syytä jättää vapaus oman persoonansa esiin tuomiseen.

Tuskailin tämän kirjoituksen aluksi tyhjän paperin kanssa. Ei kirjoituttanut yhtään ja olisi ollut muutakin tekemistä. Mutta, koska oli minun vuoroni ja haluan näyttää hyvää esimerkkiä, tässä tämä nyt on. Tajunnan virtaa rennolla otteella, kuten olen monta kertaa muita neuvonut. No ehkä vähän piti puristaa, mutta ei lopulta kovin paljoa.