Urapolkuja on monenlaisia. Koskaan ei pitäisi sanoa, että tuota työtä en ainakaan tule koskaan tekemään.
Omalla kohdallani en ole koskaan kokenut esiintymistä kovinkaan miellyttävänä. Kouluaikoina esitelmän pitäminen luokan edessä oli pitkään silkkaa tuskaa, mutta silti löysin itseni näytelmäkerhosta ja ilmaisutaidon kursseilta. Kukaties jo 13-vuotiaana pieni osa minusta oli oivaltanut, että juuri tällä osa-alueella minun tuli petrata. Toisaalta, kukapa tuon ikäisen pojanklopin päähänpistoista ottaisi selvää – vähiten poika itse.
Minua voinee luonnehtia jonkin sortin introvertiksi. En ole ujo, mutten puheliaskaan. Ryhmässä jättäydyn usein taka-alalle ja annan suosiolla muiden paistatella valokeilassa. Yliopistoaikoina saatoin uppoutua pitkiksi toviksi mietteisiini, josta minut piti kirjaimellisesti potkia hereille. Kenties koin, ettei minusta ole johtamaan puhetta – olemaan porukan ajatusjohtaja.
Miten introvertti voi sitten työskennellä viestintäkonsulttina? Heidänhän tulisi vallitsevien stereotypioiden mukaan olla supliikkeja moottoriturpia ja asiakkaan kerta toisensa jälkeen uuteen projektiin ylipuhuvia tehomyyjiä.
Kuuntelemisen lahja
Viestintäkonsulteista on monenlaisia mielikuvia, mutta fakta on se, että jos jokainen rakastaisi vain omaa ääntään tai keskittyisi puhumaan itsestään, ei kenelläkään meistä olisi työtä. Sosiaalisilla ihmisillä on lukuisia hyviä puolia, mutta introvertin parhaita ominaisuuksia ovat kyky kuunnella ja arvioida tilanteita. Introvertit antavat tilaa muille ja keskittyvät siihen, mikä konsultin työssä on tärkeintä: ymmärtämään, mitä toinen (asiakas tai kollega) haluaa ja miten hän voisi sen saavuttaa.
Introvertit eivät myöskään ole tottuneita teeskentelemään. Useimmat eivät sitä edes osaa. Aitous onkin konsultin työssä ensiarvoisen tärkeää, sillä palaveriin astuessaan kukaan ei halua asioida teennäisen jeesmiehen kanssa. Pelkän ulkokuoren sijaan jokainen meistä haluaa kohdata aidon ja rehellisen ihmisen. Ja näitä ominaisuuksia etenkin suomalaiset arvostavat yli kaiken.
Optimaalinen työyhteisö onkin sellainen, jossa introvertteja ja ekstroverttejä on oikeassa suhteessa, jolloin heidän parhaat puolensa pääsevät esiin ja molemmille annetaan sekä tarpeeksi omaa tilaa että sopivia työtehtäviä.
Mitä introvertti sanoi ajatusjohtajalle?
Mitä yhteistä on introvertilla viestintäkonsultilla ja ajatusjohtajalla? Saattaisi luulla, ettei mitään, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, ettei luulo ole tiedon väärti.
Kuten konsultin, myös ajatusjohtajaksi pyrkivän yrityksen on osattava kuunnella muita ja asemoitava itsensä vallitsevaan toimintaympäristöön. Ajatusjohtajan on tunnistettava itsestään ne vahvuudet, jotka erottavat hänet muista. Näiden vahvuuksien löytäminen saattaa usein olla vaikeaa, mutta itsetutkiskelu ja sisäinen kehitystyö kannattavat pitkässä juoksussa. Kaiken pohjalla ovat kuitenkin ne arvot, joita yksilö tai yritys edustaa. Todellinen ajatusjohtaja ei pimitä tietoa itsellään, vaan jakaa osaamistaan muille ja pyrkii tekemisellään edistämään hyvää.
Ajatusjohtajuus rakentuu avoimuudelle, läpinäkyvyydelle ja dialogille – aivan kuten konsultin työ. Näitä elementtejä kannattaa harjoittaa jokapäiväisessä elämässä myös toimiston ulkopuolella. Ne helpottavat tilannetta, mikäli sattuu unohtamaan… sanotaan nyt vaikka hääpäivän.
