Markkinoinnin ja viestinnän rajanvedolla on väliä, jos organisaatio tai brändi haluaa ymmärtää, mihin niillä pyrkii. Tasapainon löytäminen voi aikanaan johtaa brändin ja asiakkaan pitkäkestoiseen suhteeseen, joka kestää pienet heilahtelut ja kolhutkin. Eli johonkin avioliiton tapaiseen.
Onnistunut flirtti ei kaipaa täydellistä logiikkaa ja faktoja, koska sen tarkoitus ei olekaan kertoa kaikkea, vaan kiinnittää huomio ja jäädä vastapuolen mieleen. Yllätä, naurata, liikuta, säväytä ‒ kunhan herätät reaktion ja pääset toisen ajatuksiin.
Joukosta erottuminen ja persoonallinen ote ovat eduksi niin ihmisten kuin organisaatioidenkin ensikontaktissa. En tiedä, ovatko Panda Cheese tai Old Spice hyviä tuotteita, mutta äärimmäisen flirttejä ne ainakin ovat.
Markkinointi avaa pelin, viestintä jatkaa sitä
Pelkkä hyvien heittojen laukominen ei kuitenkaan kanna loputtomiin. Vakuuttaakseen asiakaskuntansa erinomaisuudestaan, yrityksen on deittailtava sitä, eli viestittävä.
Kuten potentiaalisten kumppanien tapailu, viestintäkin on tutustumista, itsensä esittelyä ja toisen kuuntelua – sekä myös hankalampien faktojen rehellistä esiintuontia. Kukaan ei jaksa deittikaveria, jonka kanssa keskustelu ei koskaan etene aitoihin aiheisiin. Viestintätreffeillä alkaa paljastua, osaako firma kuunnella asiakkaansa tarpeita vai jääkö se tuoteflirttinsä lumoihin.
Tapailun kautta suhdetta pidetään yllä ja pikkuhiljaa syvennetään. Viestinnän tarkoitus on oppia tuntemaan toinen ja tuoda esiin molempien parhaat puolet. Se ei aina ole yhtä räväkkää kuin markkinoinnin viettelys, mutta viestinnässä onkin kyse huolellisuudesta ja aitoudesta. Esimerkiksi Ravintolapäivän opastavat verkkosivut tai sen tunnelmaan virittävät Facebook-sivut ovat päivittäistä suhteen syventämistä: tätä olen, näitä asioita arvostan ja haluaisin sinut mukaani.
Tasapainoiset parisuhteet
Ilman markkinoinnin flirttiä ei siis päästä treffivaiheeseen, mutta vasta viestinnän perusteellisella deittailulla valetaan pohja kestävälle liitolle. Markkinoinnille on edelleen paikkansa: flirtti ja leikkimielisyys virkistävät vakituisiakin suhteita. Siinä, että pitää toisesta osa-alueesta enemmän kuin toisesta, ei ole mitään vikaa ‒ vastakkainasettelu ja jomman kumman puoliskon laiminlyönti sen sijaan on turhaa ja haitallista.
Jos brändi ei osaa flirttailla, se saa totutella sinkkuuteen. Toisaalta, jos se ei osaa viestiä, edessä on liuta pinnallisia pätkäsuhteita. Panostamalla sopivasti molempiin voi elätellä toiveita vakaasta yhteistyöstä asiakkaidensa kanssa.
Organisaation kannattaakin tarkastella ei vain tuotteitaan ja palveluitaan, vaan myös käytöstään asiakkaita kohtaan. Iskenkö silmää, mutten osaa keskustella? Vai onko minulla puheenaiheita, mutten koskaan pääse niistä juttelemaan? Suhdetoiminta vaatii jatkuvaa panostamista, oli suhteen laatu mikä tahansa.
Kirjoittaja on 28-vuotias viestintäassistentti, joka tykkää sekä flirttailla että treffailla, muttei ole vielä purjehtinut avioliiton satamaan. Se onkin ihan hyväksyttävää eikä tämän kirjoituksen suhteen mitenkään tekopyhää, koska kirjoittaja ei ole brändi eikä organisaatio.
