Törmäsin Kauneus ja Terveys -lehden verkkosivuilla artikkeliin Opi kiittämään ja kehumaan. 

Miksi kehuminen on niin vaikeaa? Miksi me tarvitsemme ohjeita näinkin simppeliin asiaan? Kehuminen tuntuu monista helposti teennäiseltä ja turhalta. Välillä myös huomaan, ettemme osaa ottaa kehuja vastaan. Meitä on jo nuorena opetettu olemaan kerskumatta liikaa. Kun toinen hyvää hyvyyttään kehuu työpaikan keittiössä kollegansa hametta, vastaus on usein vähättelevä ja liiankin nöyrä: ”Ai tämäkö vanha rytky?”

Artikkelia lukiessani mieleeni palasi tapaus, joka sattui keskellä kiireisintä aletungosta Raision ostoskeskuksessa noin kymmenen vuotta sitten. Jonottaessani sovituskoppiin huomasin parin metrin päässä komean nuorehkon miehen, jolla oli vauva sylissään. Kun kaksi alle kouluikäistä lasta liittyivät isänsä seuraan, jatkoin perheen ihastelua. Oikeastaan mielessäni oli vain rehellisesti ajatus: ”Onpa kaunis perhe”.

Muutaman minuutin päästä perheen äiti tuli esiin sovituskopista, ja postikorttimaisema idyllisestä ja onnellisesta perheestä oli valmis. Naisen ohittaessa minut sain tokaistua hänelle: ”Teillä on todella kaunis perhe”, ja kuten arvata saattaa hän ei hämmennyksessään osannut sanoa minulle mitään takaisin. Minulle kuitenkin riitti, että sain hänet hyvälle tuulelle, sillä hän hymyili vielä muutamankin tunnin päästä, kun he tulivat minua uudemman kerran vastaan kauppakeskuksessa.

Vilpitön kehu tuntuu hyvältä

Välillä tuntuu, että elämme noidankehässä. Emme ole tottuneet kehumaan, ja kun joku taas kehuu, emme osaa reagoida siihen. Huonosti tehdystä työstä kyllä moititaan, mutta palautteeseen hyvin tehdystä työstä ei nähdä vaivaa.

Ihmissuhde- ja esiintymistaitojen kouluttaja Dale Carnegien ohjeistaa ihmisiä: ”Give people a fine reputation to live up to.” Julkinen kehuminen ja kiittäminen voivat parhaimmillaan saada henkilön tekemään töitä entistä enemmän ja kunniahimoisemmin ylläpitääkseen tuon maineen. Kehumisella voimme lisäksi erottua nykyajan somekehumisesta, jossa statuksista ja kuvista tykkääminen on ottamassa kehumisen roolin.

Jokaisen meistä olisi opeteltava kehumaan. Täytyy muistaa, että karismaattinen ihminen on aina kiinnostuneempi muista kuin itsestään. Hän on läsnä, kuuntelee, kysyy ja huomioi toista. Rakenna kannustavaa ilmapiiriä, ja kehu työkaveria arjessa spontaanisti. Ehkä saamme näin lumipalloefektin liikkeelle, ja jatkossa niin kehuminen kuin sen vastaanottaminenkin voisi olla helpompaa. Kohteliaisuus lämmittää sekä antajaansa että vastaanottajaa, ja jokainen meistä myös muistaa, kuinka paljon kehut lämmittävät omaakin mieltä.

Ja ensi kerralla, kun sinua kehutaan, pysähdy hetkeksi ennen kuin vastaat saamaasi kehuun mitään. Vedä syvää henkeä, kiitä ja ota kehu avosylin vastaan.