”No ei ainakaan tammikuussa ole valmis. Mahtaako koko ensi vuonnakaan…” Näin me lauttasaarelaiset ja etelä-espoolaiset jupisemme. Kenelläkään ei tunnu olevan minkäänlaista luottamusta koko Länsimetroon. Ainoa, mikä varmasti tiedetään, että verorahojamme on uponnut tähän loputtomaan jatkotarinaan aivan liian paljon. Kaupunginvaltuustoissa käydään juuri nyt armotonta vääntöä siitä, mistä lisämiljoonat revitään.
Ilmassa on jo selvää uupumusta. Mihinkään meille kerrottuun on enää vaikea uskoa. Alun perinhän valmistumisaika oli jo vuonna 2014, sitten elokuussa 2016 ja viimeksi tammikuussa 2017. Nyt tämäkin tieto on jo peruttu, eikä uutta ajankohtaa taida uskaltaa kukaan ilmoittaa. Viimeksi maanantaina 31. lokakuuta meidän piti saada selvitys siitä, mikä hankkeessa meni pieleen, mutta se on myöhässä.
Länsimetron viestintä on sinänsä ollut ahkeraa. Ensimmäinen kotiin jaettu räjähdystöistä kertova tiedote oli erittäin kryptinen, mutta sittemmin sisällöt ovat parantuneet. Postilaatikkoon alkoi tulla iloisia ja helposti lähestyttäviä Länsimetro-lehtiä, joita oli kiva selailla. Facebook-sivut kertoivat – ja kertovat edelleen – kuulumisia säännöllisesti, monipuolisilla kuvilla höystettynä, ja metrotoimiston ikkunassa mainostettiin kaikille avoimia kuukausi-infoja.
Urheilupuiston asema Tapiolasta.
Yleisölle tarjottu bussikierros metrotunnelissa pari vuotta sitten oli huikea menestys. Tuhannet ihmiset jonottivat kiltisti päästäkseen tutustumismatkalle maan sisään.
Huipentumana oli tietysti viimekeväinen mainoskampanja, joka näkyi katukuvassa vahvasti. Aivan uudenlaisesta bussireitistöstä jaettiin koteihin lehtiset ja pysäkit saivat ennakolta uudet linjanumerot. Katukylttejäkin vaihdettiin jo metroasemille suuntaa antaviksi.
Kriisiviestintä on taktiikkalaji?
Kesäkuisena perjantai-iltapäivänä – sopivasti pääpuolueiden kesäkokousten alla – Länsimetro-organisaatiolle yht’äkkiä selvisi, että avaaminen elokuussa ei onnistukaan. Häkellyttävää, miten kriisiuutiset niin usein tupsahtavat mahdollisimman hankalaan aikaan…
Toimittajille mahdollisimman epäkiitollinen julkaisuajankohta ei tietenkään estänyt kielteisen julkisuusmylläkän käynnistymistä, päinvastoin. Seuraavalla viikolla aiheesta piti olla tiedotustilaisuus, mutta se peruttiin. Tässä asiassa muuten vilkas viestintä oli niukkaa mutta vähäistä. Kiusallisia kysymyksiä ja syyttelyitä paljon, vastauksia ei juuri lainkaan.
Missä siis petti?
- Asioiden läpinäkyvyys ei yhteiskunnan varoilla toimivassa yhtiössä toteutunut. Hallituksen jäsenet ja esimerkiksi HSL:n edustajat olivat kaikki yhtä ällikällä lyötyjä kuin tavalliset kaupunkilaiset. Tutkivaa journalismiakaan ei ollut helppo harjoittaa, kun asiakirjoja ei oikein missään päässyt näkemään.
- Sisäinen viestintä. Kyllä viestintä on insinöörillekin äärimmäisen tärkeä taito nykypäivänä, ei sitä voi ulkoistaa viestintäammattilaisten harteille. Millaiset sisäisen viestinnän rakenteet pitäisi projektiorganisaatioon luoda, että tällaisia yllätyksiä ei kävisi? Huhuja myöhästymisestä liikkui, epäilyksiä oli ilmassa. Miten mitään siitä ei kantautunut ajoissa esimerkiksi mainostilan ostajalle? Noloa, toki. Mutta myös kallista.
Viestintäammattilaisten vika tai ansio ei ole rakennusprojektin edistyminen. Hei eivät voi mustaa tehdä valkoiseksi. Olisi kuitenkin reilua, että heidät pidettäisiin tilanteen tasalla.
Mennyt maailma oli toista, mutta tänä päivänä viestintämyönteisyys ja aito halu läpinäkyvyyteen on aivan kriittinen. Myös ja etenkin julkisin varoin toimivalle organisaatiolle sekä heidän tärkeimmille kumppanikonsulteilleen. Asenne lähtee johdosta ja säteilee sieltä kaikkiin muihin toimijoihin.
Viestintä ei ole pakollinen paha, joka täytyy vain jotenkin hoitaa. Kysykää vaikka Liikennevirastolta. He saivat juuri Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta kunniamaininnan selkeäkielisestä ja maanläheisestä viestinnästä.
Kantavana ajatuksena on, että heillä jokainen infrahankkeen päällikkö on avainviestijä. Viestintäammattilaiset tukevat kyllä, mutta rakennuspomojen oma asenne ratkaiseva.
Kun ikävistä asioista kerrotaan ajoissa ja monipuolisesti, isoja kohuja syntyy vain harvoin. Ihmiset ymmärtävät kyllä, ettei insinöörin työ ihan helppoa ole. Vastoinkäymisiä ja yllätyksiä voi tulla. Mutta niiden piilottelu, se vie luottamuksen.
Sattuuhan näitä. Projekti on jättimäinen ja erittäin vaativa. Eivät erinomaisina pidetyt saksalaisetkaan insinööritkään ole saaneet Berliinin uutta lentokenttää auki, vaikka H-hetken piti olla vuonna 2012 enää muutaman kuukauden päässä. Tänä keväänä kentän viestintäpäällikkö rohkeni lausua, että hän ei usko sen avautumiseen ihan lähiaikoina. ”Kansalaisilla on oikeus tietää, mihin veromiljardit on upotettu”. Tämä johti lähtöpasseihin. (Lähde: Yle)
Blogissa mainittu Liikennevirasto on Ahjon asiakas.
