Töissä on luovuus- ja virkistyspäivä. Aamulla ideoidaan, illalla ilotellaan. Ja välissä syödään. Muutamaankin kertaan.

Kokoustilan pöydällä on välipalaksi erilaisia leipiä.  Kinkku- ja kasvisleipien vieressä pönöttää kaksi paahtoleipää, joiden vieressä lukee ’Raskaana’. Näen ensimmäistä kertaa raskaana olevia leipiä!

Joka toinen meistä napsii kuvia noista partenogeneettisistä ihmeleivistä. Hymyilyttää ja naurattaa. Hetken mielijohteesta postaan omalta Facebook-tililtäni sanat: ”Noi molemmatko?”

Tuntia myöhemmin vilkaisen puhelintani. Puheluita on tullut kymmenkunta, Facebook-viestejä lähes sata. Mieheni viesti on lyhyt ja ytimekäs: ”Lienet tsekkaillu Facea? Meitä onnitellaan sun raskaudesta.”

Soitan Jaakolle ja kuulen, että puhelinlangat ovat todellakin laulaneet, myös hänellä. Joku on kirkunut puhelimeen ihastuksesta. Nekin tuttavani, joita en ole nähnyt vuosikausiin, onnittelevat. Rohkeimmat mainitsevat jopa arvanneensa.

Änkytän miehelleni kikkailleeni niinkin vakavilla asioilla kuin paahtoleivät ja oikeinkirjoitus. Meitä naurattaa. Työkaverini meinaavat tikahtua.

Mitä opimme tästä? Miksi minun ei pitäisi olla yllättynyt paahtiskuvan aiheuttamasta kohusta?

1. Henkilökohtainen viesti on aina koskettavin. Pienikin teko voi kasvaa suureksi, kun aika ja paikka ovat otollisia.

2. Sosiaalisen median jaetuimmat sisällöt ovat visuaalisia. Kuvat erottuvat ja saavat reagoimaan.

3. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Digitaalisen viestinnän aikakaudella visuaalisuus on tehokkaampaa kuin koskaan. Tutkimusten mukaan aivomme prosessoivat visuaalisia sisältöjä jopa 60 000 kertaa nopeammin kuin tekstiä.

4. Kuva herättää aina tunteita. Mikä parasta, tai pahinta, jokainen kokee myös näkemänsä omalla tavallaan. Siksi yksi kuva voi kertoa jokaiselle eri tarinan.

5. Visuaalinen viestintä on verbaalista huomattavasti tehokkaampaa. Kun sanat piirtyvät lyhytmuistiin, kuvat tallentuvat suoraan pitkäkestoiseen muistiimme.

6. Vaikuttava muistijälki syntyy onnistuneen kuvan ja kiehtovan tarinan yhdistelmästä. Hyvä tarina jää myös mieleen ja kestää aikaa. Viimeksi tällä viikolla yllätin puolituttuni silmäilemässä vatsanseutuani.

Kokeile ja koukuta kuvallisesti!

P.S.

Ai niin. Miten sille raskaudelle kävi sosiaalisessa mediassa? Kuten Jaakko feedissäni totesi, Facebookiin syntyi kriisiviestinnän simulaatio alta aikayksikön.

Tunnustin siis välittömästi viestintäni virheellisyyden ja korjasin statuksen raskauden osalta. En ottanut asiaa liian vakavasti, laskin leikkiä itseni kustannuksella. Myös mieheni laski leikkiä minun kustannuksellani. Ystävät ja tuttavat sosiaalisessa mediassa kaatuilivat naurusta.

Toinen postaus läpäisi sosiaalisen median vielä nopeammin kuin ensimmäinen juuri siksi, että tunnustin virheen enkä nipottanut. Puin asian alkuperäistäkin viestiä voimakkaampaan muotoon, tässä tapauksessa mieheni tukemaan huumoriin.