En varmasti ole ainoa, jota työntekijälähettilyydestä puhuminen hieman jo kyllästyttää (kiitos termin, josta en ole koskaan oppinut pitämään). Henkilöstö on kuitenkin yrityksen paras kampanja, työntekijä sen luotettavin viestijä.

Vetovoimaisen brändin rakentaminen lähtee yrityksen sisältä: jokainen työntekijä on osaltaan rakentamassa brändiä kaikissa kohtaamisissa niin verkossa kuin kasvotusten. Lienee siis sanomattakin selvää, että viestinnän tärkein työmaa on ehdottomasti yrityksen sisällä.

Miksi työntekijä ei halua tunnustaa väriä?

Monissa organisaatioissa on kuumeisesti pohdittu, kuinka työntekijät saisi aktiivisesti levittämään työantajan viestiä omissa verkostoissaan. Tekeekö organisaatio kiinnostavia asioita ja hyviä tekoja? Onko organisaatiokulttuuri innostava ja salliva? Tukeeko yritys henkilöitä nostamalla myös heitä esiin?

Ilman todellista merkityksellisyyden tuntua ihmiset eivät ole yrityksensä uskottavia puolestapuhujia. Kun yrityksen strategia on kiteytetty innostavasti kaikille työntekijöille, ja työn suurempi merkitys on kirkastunut jokaiselle henkilökohtaisesti, se näkyy aitona intona myös ulospäin. Menestyvät organisaatiot osaavat taitavasti kiteyttää perimmäisen tarkoituksensa ja sen, miten kunkin työntekijän rooli konkreettisesti liittyy tuon tarkoituksen toteuttamiseen.

Yritysten on myös tehtävä niin kiinnostavia ja reiluja asioita, että työntekijät haluavat kertoa niistä omalle verkostolleen. Kaikkein vaikuttavinta viestintää ovat viime kädessä teot. Asiat, jotka ovat päivän aikana yllättäneet, kuohuttaneet tai hymyilyttäneet jaetaan eteenpäin. Kliseistä mutta totta – tunteet ja teot kulkevat käsi kädessä.

Verkostoidu ja pidä hauskaa

Nykyajan viestijä on inspiroiva valmentaja, joka auttaa kaikkia työntekijöitä ymmärtämään oman roolinsa organisaation brändin rakentamisessa. Viestintä on liian arvokasta jätettäväksi vain viestintäihmisten tai yritysjohdon vastuulle. Viestijän tärkein tehtävä on lempeästi tukea, opastaa ja kannustaa läpi organisaatiorakenteiden, johdon taas kulkea eturintamassa ja näyttää esimerkkiä.

Esimerkiksi Elisa on luonut innostavat ja rohkaisevat someohjeet henkilöstölle. Vastaavia kannustavia huoneentauluja soisi syntyvän enemmänkin, sillä asiantuntijan suurin rajoittaja on usein hänen oma uskalluksen puutteensa. Kun työntekijöihin luotetaan ja heille annetaan vapauksia, he rohkenevat innostua ja kokeilla.

Yritys on vetovoimainen, kun sekä sen tuotteet ja palvelut myös ihmiset ja teot ovat kiinnostavia. Sallivassa ja kannustavassa kulttuurissa tapahtuu hyviä asioita.