Pelatessaan 2000-luvun alussa ranskalaisseura Auxerressa Teemu Tainio joutui jäämään flunssan vuoksi kotiin. Muutaman tunnin kuluttua ovikello soi. Kynnyksellä seisoi seuran valmentaja Guy Roux, joka oli tullut keittämään Tainiolle teetä. Huikeat 44 vuotta seuraa yhtäjaksoisesti luotsannut ihmisläheinen Roux piti huolta pelaajistaan sekä heidän tarpeistaan. Alasta riippumatta jokainen työntekijä kaipaa arvostusta ja tunnetta, että hänestä välitetään. Joku toki saattaisi pitää esimiehen kotikäyntiä kyttäämisenä, joten ehkä parane pian -viesti riittää. Silläkin saattaa olla potilaalle suuri merkitys.

Roux:n jonkinlaisena vastakohtana voidaan pitää Manchester Unitedin Alex Fergusonia. Skottimanageri voitti uransa aikana brittikentillä enemmän mestaruuksia kuin kukaan muu, mutta hänen johtamistaitonsa olivat vähintäänkin kyseenalaiset. Ferguson oli vanhan liiton mies, joka piti pelaajansa kurissa ja nuhteessa. Niskuroivat ja laiskasti esiintyneet pelaajat löysivät itsensä hiustenkuivauskäsittelystä, jossa huuto oli niin kovaa, että letti lepatti. Tähtipelaajaansa David Beckhamia hän heitti kengällä. Taktikkona ja psykologisen sodankäynnin kävijänä Ferguson oli kuitenkin pioneeri. Lisäksi hänellä oli ilmiömäinen taito repiä joukkueestaan maksimaalinen hyöty. Nykyaikana autoritäärinen johtaminen saattaa toimia jonkin aikaa, mikäli esimies saa alaisensa sitoutettua (kuten Ferguson), mutta oman arvonsa tunteville tyyli on ruutitynnyri.

Motivoi ja kehitä

Elämänkertateoksessaan Minä, Zlatan Ibrahimović ruotsalaistähti toteaa, että olisi ollut valmis kuolemaan valmentajansa Jose Mourinhon puolesta. Kommentti on yllättävä, sillä julkisuudessa portugalilainen Mourinho on usein kylmä ja itsekeskeinen. Hänen metodeihinsa kuuluu vastustajan provosointi ja huomion vetäminen itseensä viiltävillä kommenteillaan. Kaikki on tarkkaan harkittua, sillä näin hän pyrkii varmistamaan pelaajilleen täyden keskittymisrauhan. Mourinho – kuten Ibrahimovićin kommentista voi päätellä – on erinomainen motivoija ja kannustava johtaja. Alaiset arvostavat näitä piirteitä, mutta median ristipaineessa huomion keskittäminen ainoastaan itseen saattaa olla monelle johtajalle liian raskas risti kannettavaksi.

Arsenalin manageri Arsene Wenger on mies, josta monen yritysjohtajan tulisi ottaa mallia. Yhdeksäntoista vuotta seuraa johtanut ranskalaisguru on uudistanut joukkueen pelitavan ja toimintamallin, järkeistänyt taloudenpidon sekä voittanut lukuisia mestaruuksia. Monien mielestä seura on maailman parhaiten johdettu. Vaikka Arsenal on noussut maailman ehdottomaan eliittiin, Wenger tunnetaan erityisesti nuorten pelaajien kasvattajana. Valmiiden ammattilaisten sijaan yritysten olisikin monesti hedelmällisempää etsiä nuoria ja motivoituneita lahjakkuuksia ja antaa heille rauha kehittyä alansa huippuosaajiksi. Virheitä tulee sallia, sillä tulevaisuudessa rauhassa kypsyneiden lahjakuuksien tuoma hyöty saattaa olla moninkertainen.