Virheitä sattuu kaikille. Jos mielestäsi kuulut siihen joukkoon, joka ei virheitä tee, onneksi olkoon! Lue silti tämä teksti loppuun. Me muut kuolevaiset kämmäämme välillä ja tarvitsemme silloin ymmärrystäsi.

Tuliko sähköpostiin nolo kirjoitusvirhe tai unohditko liittää siihen tiedoston? Vai muistitko lisätä tiedoston mukaan, mutta se olikin väärä? Tai jäitkö kiinni siitä, että unohdit tarkistaa sen asian, jonka lupasit hoitaa?

Älä huoli, olen tehnyt samat virheet. Ei se kivaa ole, mutta täysin inhimillistä. Virheet eivät ole toivottavia tai tarkoituksenmukaisia, mutta inhimillisiä ne ovat.

Siitä huolimatta mokaaminen on ikävää ja jää kalvamaan mieltä. Vaikka luovuus tarvitsee välillä tilaa kämmeille ja virhe yleensä on myös oppimiskokemus, ei itselleen ole aina helppoa olla armollinen. Itse olen kokenut omaa oloa helpottavaksi sen, kun erheitään pääsee jakamaan muiden kanssa. Vertaistuki ja tieto siitä, että kollegakin on tötöillyt, parantaa omaa oloa ja rentouttaa työyhteisöä.

Kömmähdykset pitää asettaa oikeaan kontekstiin

Usein virheiden takana on kiire. Kun samaan aikaan työstää useampaa projektia ja kaikki pitää saada valmiiksi heti, on todennäköisyys töppäilyyn korkeampi. Pienestäkin mokasta syntynyt epäonnistumisen tunne saattaa ruokkia itseään kierteeksi, jonka syövereistä ei tunne pääsevänsä pois. Jos alkaa uskotella itselleen tekevänsä jatkuvasti virheitä, tulee niitä helposti myös lisää.

Pohdin epäonnistumista ja sen synnyttämiä tunteita ystäväni kanssa. Kerroin hänelle assistenttiaikoinani sattuneesta unohduksesta, joka valvottaa minua edelleen aina silloin tällöin. Ystäväni reaktio kuitenkin havahdutti minut miettimään asiaa uudelta kantilta. Hän kysyi, seurasiko unohduksestani asiakkaalle mitään mainehaittaa. Ei seurannut. Entä aiheuttiko se taloudellista tappiota? Ei aiheuttanut, se vain antoi itsestäni huonon kuvan.

“No sen voi aina parantaa, menetettyjä euroja ei!”

Virheen syvyys on tiimin määriteltävissä

Usein siihen, että ihminen pääsee yli epäonnistumisesta, hän tarvitsee ulkopuolisen kannustusta ja lohdutusta. Luonnollinen tapa on hakea näitä ystäviltä, mutta tsemppiä ja hyvää oloa täytyy löytyä ja voida saada myös työyhteisöstä.

Toki virheet vaikuttavat enemmän töissä kuin vapaa-ajalla ja siksi työkaverien suhtautuminen voi olla kavereita nuivempaa. Joskus kuitenkin mokia väistämättä tapahtuu. Silloin ensisijaista on keskittyä seuraaviin toimenpiteisiin, ei voivotteluun. Jotta virheen tehnyt osaa olla itselleen armollinen, tarvitsee hän sitä myös työyhteisöltä.

Virheen myöntäminen voi olla vaikeaa, mutta ensiaskel niiden selättämiseen on hyvä sisäinen viestintä. Kun reilusti myönnät mokanneesi ja kerrot kantavasi vastuun, on työkavereiden helpompi suhtautua asiaan ja ennen kaikkea miettiä, miten kömmähdyksestä jatketaan eteenpäin – ja miettiä mitä tapahtuneesta opittiin.

Työyhteisön avoin ilmapiiri ja toimiva sisäinen tiedonkulku myös ennaltaehkäisee tilanteen paisumista vaikeammaksi. Virheiden tapahtuessa voit antaa tekijälle palautetta, mutta kiinnitä huomiota myös siihen, miten sen annat. Usein ihminen kyllä tietää mokanneensa, joten tarpeettoman tiukkasanaisesti ei lyötyä kannata enää lyödä.

Lisäksi se miten virheisiin suhtaudutaan rakentaa työnantajamielikuvaa. On eri asia työskennellä firmassa, jonka toimitusjohtaja sanoo “mokaaminen on suurten onnistumisten avain” kuin “tulos tai ulos” -mantraa hokevan pomon alaisuudessa.

Sisäisesti hyvin viestivä työyhteisö pystyy taklaamaan pahankin virheen tai mutkikkaankin ongelmatilanteen. Siksi on tärkeää jakaa työkavereiden kanssa niin onnen kuin epäonnenkin tunteet. Kun kerromme mitä tuli tehtyä ja miltä se tuntuu kummastakin osapuolesta ja hyväksymme toistemme epätäydellisyyden, puhaltaa yhteisö samaan hiileen entistä paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *