Edessäsi on Ahjon blogi. Viestintä on paitsi työtämme, myös osa jokapäiväistä elämää. Blogissa käsitellään molempia.
Rohkeus ei ole helppoa, mutta se kannattaa – oli organisaatio millainen tahansa.
Keskustelimme taannoin työporukalla siitä, mitä ajatusjohtajuus meille merkitsee. Samassa sessiossa keskustelu kääntyi myös yrityksemme arvoihin: laatuun, rakkauteen ja rohkeuteen. Eniten kysymyksiä herätti viimeiseksi mainittu. Mitä rohkeus itse asiassa tarkoittaakaan?
Emme löytäneet käsitteelle siinä hetkessä kaikkia tyydyttävää määritelmää – eikä ihme. Rohkeutta ei ole yksinkertaista määritellä. Me kaikki muodostamme omien kokemustemme ja luonteidemme pohjalta käsityksemme siitä, millainen teko on laskettavissa rohkeaksi. Se, onko jokin rohkeaa vai ei, riippuu aina siitä, keneltä kysytään.
Erään yleisen määritelmän mukaan rohkeus on sitä, että jatkaa kokemastaan pelosta huolimatta. Vaikka pelko saatetaan helposti kokea kielteisenä tunteena, sitä ilman ei kuitenkaan ole rohkeutta. Rohkeus on ennen kaikkea omien pelkojen hyväksymistä ja ylittämistä.
En usko, että pelko on vierasta sulavallekaan viestijälle. Edes sellaiset suuresti ihailemani ihmiset, jotka ovat kuin kala vedessä esiintymislavoilla ja myyntitilanteissa, eivät taatusti nouse lavalle tai avaa suutaan tiukoissa paikoissa vailla jännitystä ja hermojen kiristymistä.
Kun olemme kanssakäymisessä muiden kanssa, arvioimme jatkuvasti toisten reaktioita ja niiden pohjalta päätämme, mitä sanomme ja miten. Pelkäämme toisen suututtamista, loukkaamista tai sitä, että saatamme itsemme naurunalaiseksi.
Samoihin pelkoihin törmätään varmasti myös organisaatioiden viestintäosastoilla. Rohkea ja erilainen viestintä ei ole helppoa, vaan se vaatii tietoista riskinottoa. Kun organisaatiossa tehdään aidosti isoja tekoja ja ulostuloja, joudutaan hyväksymään, että kaikkia ei tulla miellyttämään.
Sekin on silti parempi lopputulos kuin se, että yritys on joka suuntaan yhdentekevä ja kädenlämpöinen. On rohkeutta ottaa kantaa silloinkin, kun tietää osan seuraajista olevan eri mieltä.
Kuluttajat odottavat yrityksiltä kannanottoja heille tärkeisiin asioihin ja sitoutuvat mieluummin brändeihin, jotka ovat löytäneet omanlaisensa äänen. Amerikkalainen Wendy’s-hampurilaisketju on esimerkki äärimmäisen rohkeasta yrityksestä, joka jakaa taatusti mielipiteitä rääväsuisilla twiiteillään. Yritys hakeutuu Twitter-sotiin kilpailijoidensa ja kommentoijien kanssa ja innostuu usein leikinlaskuun aktiivisen yhteisönsä parissa.
Sama malli ei ole kopioitavissa sellaisenaan muihin organisaatioihin, vaan niistä jokaisen tulee löytää oma äänensä ja viestiä sen mukaisesti. Vahvat kannanotot sopivat paremmin hyväntekeväisyysjärjestöjen kuin valtion virastojen suuhun, ja vastaavasti pikaruokaketjun on helpompi heittää huulta kuin lääkeyhtiön.
Kannattaa olla rohkea, muttei uhkarohkea. Rohkeus on itsensä haastamista ja uskaltamista askel kerrallaan, ei silmät kiinni ja päätä pahkaa pimeään hyppäämistä.
Viestijöiden kannattaa olla itselleen armollisia ja muistaa, että organisaatioiden rohkeuteen pätevät samat säännöt kuin elämässä muutenkin: kaikki hahmottavat sen eri tavalla. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että uskallat heittäytyä ja tehdä vähän pelottaviakin asioita. Rohkeus vaatii paljon ponnisteluja, mutta se on aina ja ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen hyve. Pelkoja kannattaa päihittää niin omassa arjessa kuin työpaikallakin – takaan, että se palkitsee.
Viestintäkonsultteina näemme monia erilaisia viestintäkulttuureita. Menestyvissä organisaatioissa viestinnän merkitys on ymmärretty; niissä panostetaan osallistamiseen, ihmislähtöiseen johtamiseen ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Asetetut tavoitteet toteutuvat vain, jos ihmiset ovat tietoisia siitä,
Täysi juna, bussi tai ratikka: yleensä ensimmäisenä kaivamme kuulokkeet korvillemme. Myös kauppareissun aikana houkutus tuttuun ja turvalliseen podcastiin nostaa päästään. Entä jos jättäisitkin kuulokkeet ensi kerralla kotiin?
Jätä yhteystietosi ja kuvaa lyhyesti mihin tarvitset apua. Palaamme pikapuoliin!
